Siirry pääsisältöön

tänään jäljellä - 3



Kolme aamua kesälomaan. Kolme aamua siihen ettei ole aamulla kiire mihinkään. Kolme aamua siihen et voi aamusta miettiä lähtiskö rannalle vai puistoon, vai vetäydytäänkö vaan rakentamaan legoilla. Kolme aamua.

Loppuviikosta kaksikko valmistui eskareistaan asiaan kuuluvin menoin ja nyt ne ylpeinä ilmoittaa olevansa koululaisia. O:n juhlat oli aivan järkyttävän tylsät, tai siis ne oli rakennettu samaan tapaan kuin ihan oikeat valmistujaiset sillä lopputuloksella että korokkeella makoili viisivuotiaita odottamassa omaa vuoroaan ajan joka tuntui ikuisuudelta niin lapsen kuin aikuisenkin mielessä. Niitten olis kuulunut seistä siellä sievissä riveissä. Aikuiset istui katsomossa kuolat poskella, pikkusisarukset pyöri ja hyöri ja häiritsi puhujaa, takapuolet puutui. Lapset kutsuttiin mikrofonin eteen yksitellen. Sit opettaja luki niitten terveiset isälle – isänpäivä on viikon päästä - jonka jälkeen opettaja luki yhdessä lapsen kanssa mitä kaikki tämän luokkatoverit olivat sanoneet hänestä. Luokalla on kuusitoista lasta. Jokaisesta lapsesta oli kuusitoista kommenttia ja jokainen kuudestatoista lapsesta seisoi siellä korokkeella omalla vuorollaan. Tän jälkeen oli viralliset kakkukahvit.

 syksyllä ja keväällä







K:n juhlat oli ihanan suloiset. Toisaalta kuka hullu edes yrittäis virallisia valmistujaisseremonioita kahdeksantoista erityislapsen kanssa. Lapset lauloi meille, me askarreltiin kesän ”bucket list”, katsottiin valokuvia vuoden ajalta, syötiin ja leikittiin pihalla. Kaikilla oli hauskaa. Kukaan ei uuvahtanut, ei sen enempää lapset kuin vanhemmatkaan.

vikaa kertaa Jimmyn kyytiin

Tero ja Tero






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...