katkipoikki

Jos joku sanois mulle että seuraavat kuusi viikkoa mun täytyy elää omenamehulla, lihaliemellä ja läpinäkyvillä hyytelöillä olisin aivan totaalisen hajalla. M:lle sanottiin tänään että se ei seuraavaan kuuteen viikkoon saa kiipeillä, että se ei seuraavaan neljään viikkoon saa ajaa pyörällä tai potkulaudalla, leikkiä leikkipuistossa ja että koulussa sen pitää viettää välitunnit sisällä ja jumppatunnit seinäruusuna. M:lle se on sama asia kuin mulle se nestedieetti. Se on aivan totaalisen hajalla.

aika rauhallista oli uudella klinikalla

Se katsoi ortopediä kyyneleet silmissä ja tarkensi että jos se lupaa ettei se kaadu pyörällä... se sanoi ortopedille ettei se koskaan kaadu pyörällä ja Ortepedi pysyi julmana ja sanoi ettei mitään missä on pyörät ennen kuin käsi on kunnossa. Autossa saa istua, ei muuta. Se itki mun sylissä vielä kotona katkeraa kohtaloaan ja elämän epäreiluutta. Siinä ei auttanut pinkit lasikuidut sen enempää kuin ajatus kavereitten nimmareista kipsissä. Aktiiviselle ja liikunnalliselle rämäpäälle ortopedin sanat lähenteli kuolemantuomiota. Me ruksittiin kalenteriin seuraava lääkäri ja toivottiin että sit sais taas mennä, edes vähän, että se seuraava lääkäri olis vähemmän tiukka. Seuraavaan lääkäriin on 21 päivää.

Me katsottiin ortopedin kanssa kuvaa kädestä ja ymmärrän kyllä miksi ei saa. Luu ei ole murtunut, luu on poikki. Se on poikki siististi ja nätisti, eikä sitä onneksi tarvitse leikata, mutta silti se on poikki. Katkipoikki. Demonstroin tilannetta kotona M:lle puutikun kanssa. Yöllä mun vieressä valvoi pieni tyttö joka suri menetettyä aikaa, neljä tai kuusi viikkoa on seitsemänvuotiaalle ikuisuus.

Se julma ortopedi ihmetteli mitä me tehtiin siellä jumalanseläntakana ja sanoi että jostakin syystä ajanvaraamo tykkää tällä hetkellä lähettää ihmisiä sinne, viime tiistaina avatulle uudelle klinikalle. Kai siksi että se on ihan uusi ja hieno ja tarvitsee paljon asiakkaita. Äänikirja oli muuten meidän matkan pelastus niin että kiitokset vaan Bellikselle ja Marikalle. Menomatkalla kuunneltiin Roald Dahlin Charlie and the Chocolate Factory ja kotimatkalla saman kirjailijan James and The Giant Peach. Saa nähdä toimiiko se myös sitten kun autossa on kahden lapsen sijasta kolme, O nimittäin jäi Fredden töihin ja oli tosissaan täpinöissään saatuaan respasta oman kulkukortin.

Onneksi se julma ortopedi lähetti meidät meidän omalle klinikalle seuraavaa lääkäriä varten ja siksi hoito jatkuu uuden lääkärin kanssa. Sormet ristiin että käsi luutuu toivotusti. Taidan käydä ostamassa kalkkitabletteja ja d-vitamiinia. 

iltapäivällä meillä oli teekutsut pihalla

kurkkuleipiä, ranskalaisia macaron leivoksia ja persikkaa