Siirry pääsisältöön

paikoillenne - valmiit - HEP!



Koulun alkuun on 19 päivää. Ennen virallista h-hetkeä, syyskuun ekaa, me käydään koululla useampaan kertaan. On jannujen ”tasokokeet” maanantaina ja siitä eteenpäin jos jonkinlaisia kissanristiäisiä kouluun, luokkatovereihin ja opettajaan tutustumisineen.



Tasotestejen ajatuksena on mitata kaikkien koulunsa aloittavien taitoja, jotta luokista voidaan rakentaa mahdollisimman tasapainoiset. Sillä ei siis oo mitään merkitystä ettei O edelleenkään tunnista numeroita, osaa kyllä sen ritirampsun yhdestä viiteentoista ja että K pitää aakkosia ihan turhina. Onhan niillä vuosia aikaa oppia lukemaan ja eiköhän niillä oo keinot saada O erottamaan kuutonen, seiska ja kasi toisistaan.



Koulutarvikkeet, siis ne paperit-liimat-värikynät-lyijärit-kumit-kansiot tilasin tänä vuonna netistä koulun kautta sen sijaan että yrittäisin noin miljoonan muun äidin kanssa valita niitä samoja tavaroita kaupan kouluruuhkassa... Listassa kun lukee suunnilleen näin: 8kpl 22g liimapuikkoa (ei saa olla isompia tai pienenmpiä, pitää olla se ja se merkki). Kaupassa myydään todennäköisesti vain 18g ja 24g liimapuikkoja kuuden pakkauksessa. Kolmen lapsen koulutarvikkeet maksoi $91. Luokissa ne puretaan materiaalikaappeihin ja jaetaan kaikille sieltä tarpeen mukaan. Ne perheet joilla ei ole varaa ostaa lapsilleen materiaaleja saavat ilmaiset matskut koulusta.

Materiaalikäytännöt vaihtelevat jopa saman koulupiirin sisällä. On kouluja joissa koulun tilaa materiaalit lapsille ja vanhemmat kaivavat vaan kuvettaan. On niitä kouluja joissa kaikki juoksevat kaupoissa etsimässä niitä oikeanlaisia liimapuikkoja ja lyijykyniä ja sit näitä meidän koulun kaltaisia hybridejä joissa jokainen saa valita itselleen parhaiten soveltuvan metodin. 




Opetus sinällään maksetaan verovaroin, samoin kuin puitteet. Muu maksetaan itse, siis jos on rahaa, jos ei ole, ei tarvitse maksaa. Tän yhtälön ongelma tosin monelle perheelle on se että palkkakuitin mukaan on ehkä rahaa, mutta siitä rahasta syö asuntolaina ja muut juoksevat kulut sen verran ison siivun että satanen sinne ja toinen tänne ovat isoja summia, etenkin kun lapsia saattaa olla kolme, neljä tai viisi. 

Tiedän jo etukäteen että yksi näistä kouluuntutustumispäivistä on vanhempainyhdistyksen varainkeruutilaisuus. Ekana vuonna meinasin tipauttaa leukani varpaisiin kun nainen pöydän ääressä sanoi että yleensä kaikki maksaa heti alkuun $150-200 tällaista vanhempainyhdistyksen ”alkumaksua” jolla sit rahoitetaan tapahtumia ja luokkaretkiä. Kolmilapsiselle perheelle se tarkoittaa pientä $450-600 pikkusummaa. Puhumattakaan koulun hengennostatus vaatetuksesta ja niistä muutamista oppikirjoista jotka kaikki ostaa ennen vuoden alkua. Lisäksi jokainen opettaja keräilee erilaisia juhla-retki-matsku kassoja joihin jokainen iloisesti toimittaa sen muutaman kympin per mukula. Vaikka koulu periaatteessa onkin siis ilmaista, on koulunalun aika tyyristä puuhaa ja aiheuttaa hikikarpaloita otsalle monissa perheissä.



Toisaalta muistan ikuisesti kuinka selailin senkin yksityiskoulun nettisivuja, sen joka olis yhden psykologin mielestä ollut M:lle loistava oppilaitos. Sen jota yhden hyvän ystävänkin lapset käy, se kun on niin ihanan loistava opinahjo. Sen loistavan opinahjon lukukausimaksu oli $30.500 ja siihen päälle maksetaan $4000 projektirahaa, $2000 materialimaksua ja $1800 bussipassista. Yhteensä $38.300/lapsi. No saahan siitä kai sisaralennusta 10%. Siihen verrattuna satanen sinne ja toinen tänne on aika vähäistä. Läheinen kristillinen koulu on edullisempi, sinne pääsee maksamalla lukuvuodesta $20.650. Ei ole ilmaista sekään.

Vaikka julkiset koulut ovat täällä oikeasti hyviä ja opetus korkeatasoista, on paljon vanhempia jotka uskovat yksityiskouluihin ja yksityisen koulutuksen ylivertaisuuteen. Monessa muussa osavaltiossa yksityiskoulut on ihan toisen hintaisia. Siis siellä missä ”kaikki” käy yksityiskoulua ja julkinen opetus on tasoltaan kyseenalaista. Siellä yksityiskoulujen koulumaksut liikkuu satasissa tai ehkä tuhansissa, mutta ei kuitenkaan kymmenissä tuhansissa.


Lasten reput on ostettu, kouluvaatteet inventoitu muotinäytöksen merkeissä ja sopivat täydennykset tilattu. Tervetuloa uusi kouluvuosi. 



Kommentit

  1. Asuin ennen Luxemburgissa, jossa lapsilisään kuului syksyllä koulujen alkaessa maksettava lisäsumma juurikin hankintoja varten, ihan hauska systeemi. Ja siellä muuten lapsilisä kasvoi lapsen kasvaessa (ja oli jo lähtökohtaisesti korkeampi kuin Suomessa).

    -nonni

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täällähän ei lapsilisiä varsinaisesti ole lainkaan, mutta lapsista saa puolestaan verovähennyksiä.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...