Siirry pääsisältöön

perjantaina

äiti ja sen lapset


Martta on nyt kahden viikon ikäinen. Me shoppaillaan M:n kanssa netissä kaulapantoja ja M lukee koirakirjoja. Jannut katsoo telkkarista jokaisen löytämänsä koiravideon. Jos jotakin, niin tämä koira on odotettu.

katsokaa nyt näitä MimiGreen:n ihanuuksia


M lähti aamulla retkelleen. Se oli niin innoissaan että seisoi pihalla reppu pakattuna jo varttia ennen lähtöä. Repussa sillä oli eväät, rahat ja sukat trampoliinimestaa varten. Jannut oli katkerina, ja K oli täysin vakuuttunut siitä et sen tikit kestää kyllä muutaman tunnin trampoliinilla. Mä en ollut ihan yhtä varma aiheesta ja me jäätiin kotiin.



Tai kyl me ajettiin O:n silmälääkäriin, ja käytiin kaupassa. Silmälääkäri oli tyytyväinen siihen että silmälasit selkeesti ajaa asiansa ja niin kuin me ollaan itsekin huomattu pojan syvyysnäkö, lähinäkö ja silmien yhteistyö on lasien myötä ihan uudella tasolla. Käytännössä tää tarkoittaa että mies voi nyt kävellä metsäpolulla kaatumatta muutaman askeleen välein ja että palloa heittäessä se yrittää ottaa kiinni yhtä palloa sen entisen neljän sijaan. Onhan se nyt aika haasteellista yrittää päättää mikä niistä neljästä pallosta verkkokalvolla on oikea pallo, ja retkeilykin on kivempaa kun ei oo jatkuvasti polvet ruvella.

Tosiasiassa kaksikolla on ollut selkeesti kiva päivä. Ne unohti siskon retken epäreiluuden viidessä minuutissa ja sen jälkeen ne on leikkineet. Nytkin pojat on leikkineet olkkarissa toista tuntia legorakennelmillaan, kun joukosta puuttuu se ehdoton ja määräilevä isosisko.




Mä oon saanut hoidettua asioita, soitettua puheluita ja lähetettyä sähköposteja. Vakuutusyhtiön vaihtamisessa kun se suurin homma ei ole vaihtaa vakuutusyhtiötä vaan se että joutuu vaihtamaan apteekin. Osassa apteekeista tää käy kätsästi, mutta tällä kertaa lääkärin piti uusia jokainen resepti siihen uuteen apteekkiin... tarvittiin jokunen puhelu/nettikaavake. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...