Siirry pääsisältöön

kohtalokas vuokralainen

meillä on vuokralainen


Kun iltapäivällä kävelin lasten kanssa kotiin bussipysäkiltä oli ovessa lappu. Tunnistin sen jo kaukaa tuholaistorjuntafirman lappuseksi ja muistin Fredden sanoneet että ne oli tulossa tällä viikolla. Nappasin lappusen ovenkahvasta ja olin jo puolihuolimattomasti heittämässä sitä pöydälle ennen kuin huomasin että lappuun on kirjoitettu meille viesti: ”Teidän kuistin alla asuu jänis” Tuholaistorjujan mielestä se pitäis epäilemättä torjua, mutta mun puolesta saa asua. Eihän tuo aiheuta sen kummempaa häiriötä ja mieluummin jänis kuin pesukarhu.  Saattaahan se päättää muuttaakin siinä vaiheessa kun Martta tulee taloon.

Aamulla tiputin laumani toista kertaa bussille. Ne hyppelehti bussiin ja mä ajoin aamiaiselle kaupunkiin. Parasta tässä kolme lasta koulussa systeemissä on mahdollisuus tavata ystäviä ilman laumaa. Voihan niitä tavata laumankin kanssa, mutta silloin ne tapaamiset jää vähintäänkin jakomielitautisiksi mun yrittäessä keskustella yhtäaikaa neljän ihmisen kanssa neljästä eri aiheesta. Kun syö ystävän kanssa aamiaista ilman lapsia on keskustelu antoisampaa ja se saa soljua omia teitään ilman vessataukoja ja oheisjutustelua. Näistä paremmista tapaamisista puuttuvat myös ne pikkupatojen pienet korvat ja voi puhua muustakin kuin säästä ja uimaveden lämpötilasta.

aamulla oli syksyistä ja kylmää... vuorille oli satanut ensilumi


Tämän aamuinen aamiainen tosin keskeytyi koulusta tulleeseen sähköpostiin - erityisopelta. Prinsessa oli repinyt aamutuimaan pelihousunsa bussikuskin kanssa ja asiaa oli selvitelty rehtorin ja erityisopettajan voimin koulun pihalla. Siinä vaiheessa kun olin ehtinyt meilin puoliväliin huokasin ensimmäisen kerran syvään. Tilannehan oli alkanut jo eilen kotimatkalla M:n ollessa sitä mieltä että koulubussinkuljettaja on epäreilu ja ilkeä. Bussista kun putkahti ulos kyynelehtivä nuori nainen. Sen nuoren naisen kanssa oli kyllä useampikin muu matkustaja samaa mieltä.

Tänä aamuna tilanne oli eskaloitunut siihen että bussitäti oli tuupannut M:n takaisin penkkiin ja estänyt poistumasta bussista. Reksi oli rientänyt väliin ja M oli saatu kouluun. M väittää kivenkovaa ettei ollut sanonut eikä tehnyt yhtään mitään. Bussitäti sanoo että M oli käyttäytynyt huonosti ja vaatinut etuoikeuksia bussissa. Erityisopettajan kanta oli että M ottaa roolinsa isosiskona liian vakavasti ja Reksi oli kokonaisuudessaan huolissaan. M ei ole koko elämänsä aikana joutunut kertaakaan pulaan huonon käytöksen takia. Ymmärrän että Reksi raapii päätään. Niin raavin minäkin. Bussitädin väittämä käytös kun ei oikein sovi siihen mielikuvaan mikä meillä kaikilla on tästä lapsesta. Rikostutkija saattaisi sanoa ettei rikollinen sovi rikoksen profiiliin. Totuus lienee jossakin M:n ja Bussitädin kertomusten välimaastossa.



Ajelin aamiaiselta koululle palaveeraamaan erityisopettajan kanssa. Yhdessä me kehiteltiin toimintasuunnitelmaa ja Mrs Mills lupasi rakentaa sosiaalisentarinan bussimatkustamisesta ja sisaruksista ja kaikesta mahdollisesta aiheeseen liittyvästä. Me oltiin yhtä mieltä siitä että kaikki koulunaloitukseen liittyvä stressi ja ahdistus oli varmasti osin tarpeettomasti kulminoitunut Bussitätiin. Eiköhän tää tästä suttaannu, parempi että se oli M eikä K. K:lla kun olis ollut riski saada se hankalan oppilaan leima otsaan.


Vähän myöhemmin koukkasin tyttäreni kyytiin. Sillä oli aika ortopedianklinikalle kipsinvaihtoon. Lääkärin assarin mielestä vähän pehmikettä korjaa tilanteen. Lääkäri katsoi kipsiä ja kättä ja totes saman kuin lastenlääkärikin... pakko vaihtaa ja jättää peukalolle enemmän tilaa. Pinkki kipsi vaihdettiin vihreään.

pinkistä vihreään


Samalla visiitillä me käytiin verikokeessa. Terveysvirasto kun oli tarkastuksessaan havainnut mahdollisen puutteen leikkausvälineistön steriloinnissa. Tämän takia jokainen vuosien 2010 ja 2015 välisenä aikana leikattu potilas kutsutaan verikokeeseen mahdollisen hepatiitti B ja C tartunnan ja HIV tartunnan selvittämiseksi. Todennäköisyys on häviävän pieni ja silti se on olemassa. Mietin paljonko ne mahdolliset miljoonat mua lohduttais jos oma lapsi osuisi siihen promillen miljoonasosaan joka on tartunnan saanut. Aika vähän. Mieluummin lapsi ilman tartuntaa kuin miljoonat.




Kotona meidän uusi kotiapulainen Kaisa oli töissä. Fredden uusin lelu. Lapset on innoissaan. Hyvin se Kaisa näyttää hommansa hoitavan. 

Kaisa

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...