Rikas rakas vihamies ja elämänkumppani Windows tekee jotakin säätöä - taas kerran - ja mun hieno Office 2013 on toistaiseksi lakannut toimimasta. Sopii toivoa että se ennen automaattista ikkunan sulkemista tallensi sen juuri kirjoittamani vastineen Laura Saarikosken kolumniin, tai ehkä korkeammat voimat yrittää kertoa mulle ettei kannata tunkea melonia nenään ja mouhota vaan ohittaa kyseinen kirjoitus olankohautuksella, ja sillä että maailmaan mahtuu mielipiteitä. Teinhän niin silläkin kerralla kun Hesari kertoi pohjois-kalifornialaisen koulujärjestelmän ajavan lapset itsemurhiin.
On torstai ja edelleen katson hämmentyneenä naamiksen listaamaa statistiikkaa mun edelliselle kirjoitukselle... Numerot on hämmentäviä. Onhan kysymyksessä pikkublogi eikä mikään vakavastin otettava suunnannäyttäjä, harrastus ja terapiamuoto eikä mikään ammatti. Moni on kiittänyt, onhan kysymyksessä monen vanhemman suurin stressinaihe, tai ainakin yksi niistä suurista syyllisyydentunnon kehittäjistä.
Eilen oli työhaastattelu ja luulen että se meni hyvin. Aika näyttää tärppääkö vai ei. Edellisestä haastattelusta toiseen paikkaan tiesin jo puolivälissä haastattelua ettei siitä tule mulle työpaikkaa. Mä en pitänyt haastattelijasta eikä haastattelija musta yhtään sen enempää. Toisaalta on mulla ennenkin ollut hyvin menneitä haastatteluja ja tilanne jossa rekrytoiva esimies toteaa et oli tosi kivaa tavata ja kyllä olit mukava, mutta ylipätevä-alipätevä tähän hommaan.
Martta nukkuu mun jaloissa peuhattuaan aamukuudesta. Illalla me mennään taas leikkimään koiranpentujen kanssa.
On torstai ja edelleen katson hämmentyneenä naamiksen listaamaa statistiikkaa mun edelliselle kirjoitukselle... Numerot on hämmentäviä. Onhan kysymyksessä pikkublogi eikä mikään vakavastin otettava suunnannäyttäjä, harrastus ja terapiamuoto eikä mikään ammatti. Moni on kiittänyt, onhan kysymyksessä monen vanhemman suurin stressinaihe, tai ainakin yksi niistä suurista syyllisyydentunnon kehittäjistä.
Eilen oli työhaastattelu ja luulen että se meni hyvin. Aika näyttää tärppääkö vai ei. Edellisestä haastattelusta toiseen paikkaan tiesin jo puolivälissä haastattelua ettei siitä tule mulle työpaikkaa. Mä en pitänyt haastattelijasta eikä haastattelija musta yhtään sen enempää. Toisaalta on mulla ennenkin ollut hyvin menneitä haastatteluja ja tilanne jossa rekrytoiva esimies toteaa et oli tosi kivaa tavata ja kyllä olit mukava, mutta ylipätevä-alipätevä tähän hommaan.
Martta nukkuu mun jaloissa peuhattuaan aamukuudesta. Illalla me mennään taas leikkimään koiranpentujen kanssa.
 |
| se kasvaa silmissä, se Martta |
Haluan ehdottomasti lukea vastineesi siihen kolumniin - itsekin semmoisen innostuin kirjoittamaan, mutta toki ranskalaisesta näkökulmasta. Kerro ihmeessä lisää mahdollisesta työpaikasta!
VastaaPoistaKerron pian lisää, kunhan tiedän kuinka käy. Kirjoitin tänään uuden vastineen, vähän samalta pohjalta kuin sinäkin mutta amerikkalaisesta näkökulmasta :)
Poista