Meillä on pitkä viikonloppu, maanantai ilman koulua ja töitä. Ne grillaa jotka jaksaa,
useimmat kai ainakin ulkoilee ja viettää viikonloppua perheen kanssa.
 |
| lohikeittoa notskilla |
Me ollaan saatu takapihan patio valmiiksi ja sen myötä
istuttu iltaa tulilla. Me ollaan retkeilty metsässä, käyty taputtelemassa
naapurin hevosia, syöty hyvin ja tehty läksyjä. M:n viikon läksyt on varsin
kohtuulliset; sivu matikkaa, viisitoista tavattavaa sanaa, tietskaläksyt ja
lukuläksyt. Jannuilla ei toistaiseksi ole läksyjä ja K:lla ei tule olemaankaan
koska K:n opettaja ei usko läksyihin.
 |
| akrobatiaa telkkarin ääressä |
 |
| kuka eka... |
 |
| voikukanlehtiä naapurille |
Kaikilla kolmella on kuitenkin ne lukuläksyt. Luen
mielelläni ja lasten lukuläksyt saa äidinkin lukemaan. Pojille pitää lukea
päivittäin ja kyllähän me luetaankin. Mä luen niille Roald Dahlin kirjoja
iltasaduksi ja M lukee ohimennessään kirjan tai kaksi. Poikien lukuläksyt menee
puolihuomaamattomasti.
 |
| "sporty spelling" |
M:n pitää lukea viikossa vähintään 100 minuuttia.
Kuulostaa helpolta. On ihan helppoa meillä, mutta vaatii kuitenkin vähän
suunnittelua. Sata minuuttia kun kuitenkin on 20 minuuttia viitenä päivänä
viikossa tai vartti jokaisena päivänä. Koulupäivä kestää aamuyhdeksästä
puolineljään ja käytännössä koulupäivä haukkaa ajan puoliyhdeksästä aamulla
iltapäivä neljään. Se että se lukee illalla sängyssä vartin ei tosiaankaan ole
mikään haaste, vaan haaste on ajan mittaaminen. Mistä mä tiedän kuinka kauan se
kerralla lukee? Tähän löytyy tietysti ratkaisu ja nyt odotellaan tilattua
ajastin kirjanmerkkiä.
On kuitenkin myös niitä perheitä joissa se kaksikymmentä
minuuttia viitenä päivänä viikossa lähentelee mahdottomuutta lukemisen käydessä
työstä. Lukemaan oppii vain lukemalla. Mitä enemmän luet sitä paremmin osaat
lukea ja sitä vaativampaa tekstiä kykenet lukemaan. Ihan järkeenkäypää. Mutta
jos lukeminen ei ole kivaa on se parikymmentäminuuttia tuskallisen pitkä aika
ja on vaikeeta uskoa että rakkaus lukemiseen löytyy näin. Toivon että olen
väärässä, ehkä se löytyy just näin.
Nyt viikonloppuna tilanne on ratkaistu mua hivelevällä
tavalla. Mä makaan yhdellä sohvalla ja M makaa lattialla tai sohvapöydällä ja
me luetaan kumpikin omaa kirjaamme. Tähän vois vaikka tottua ja tuntuu
kerrassaan ylelliseltä huudsella siitä sohvalta et en mä voi tulla kun teen
lukuläksyjä... Kolmessa päivässä lukuminuutteja on kertynyt 93. Odottelen
innolla huomista iltapäivää ja meidän sohvasessiota, mulla on hyvä kirja
kesken.
Saako ne itse valita kirjat, joita tohon minuuttimäärään tulee? Maalaisjärjellä/kokemuksesta voisi ajatella, että heikommin lukeville kannattaisi valita kirjoja, jotka edistyvät nopeasti ja jotka on esim. mahdollista saada luettua vaikka siinä vartissa. Henk. koht. en oikein tiedä, onko toi ajan kellottaminen nyt niin järkevää. Ei siitä ehkä haittaakaan ole ainakaan hyville lukijoille, mutta lisääkö se jo valmiiksi lukemista inhoavien tai sitä tylsänä ja vaikeana pitävien motivaatiota? Sen ajanhan voi viettää myös yhtä ja samaa sivua toljottaen tai mekaanisesti edeten ja sivuja kääntäen, jos huomio kiinnittyy vain siihen, että tietty aika tulee täyteen. Ennemmin mä rohkaisisin käyttämään kodeissa aikaa yhdessä lukemiseen ja kirjoista keskustelemiseen, todelliseen mielikuvituksen ruokkimiseen kuin siihen, että lukemisesta tule jälleen yksi mitattava suoritus.
VastaaPoistaEn muutenkaan oo koskaan tajunnut esim. sitä, että mitataan ja vertaillaan lukunopeutta, kuinka monta sanaa lukee minuutissa jne. Ihmisillä on niin erilaisia oppimistapoja, että lukunopeus on siinä rinnalla ihan merkityksetön tai ei mun mielestä kerro oppimisesta juuri mitään. (Toki jos on huomattavia ongelmia lukemisen/työmuistin tms. kanssa, niin kyllä se silloin jotain kertoo, mutta sen huomaa silloin yleensä muutenkin.)
No mutta näin, tuli vain mieleen. Teillä tuskin on ongelmaa asian suhteen :)
Luettuja kirjoja ei ole mitenkään rajoitettu, oikeastaan päinvastoin koulu kannustaa lukemaan kaikkea tietokirjoista sarjakuvien kautta kaunokirjallisuuteen, vitsikokoelmiin, aikakauslehtiin ja vaikka uutisiin netistä. Pääasia on että lukemista harjoitellaan.
PoistaHyvä että lukemiseen kannustetaan ja kai siinä on oltava joku mittari ja nyt se on sit aika. Tuntuu vaan hassulta mitata sitä lukemiseen menevää aikaa, jopa tällaisessa tilanteessa jossa se ei tosiaankaan ole ongelma.
Hei, pitääkö nuo spelling words oikeasti osata spell kirjain kirjaimelta? Aika haastavia sanoja jo M:n ikäisellä! Kaikista tuossa kuvassa olevista ei edes kuulu lausuttaessa kaikki kirjaimet. Millaista tahtia tulee uusia spelling words?
VastaaPoistaVielä kysyisin tuosta K:n opettajan läksystrategiasta. Mitä tarkoitit sillä että läksyjä ei ole, jos lukuläksy kuitenkin on? Tuleeko K:n luokalta kotiin niitä projektejakaan, joita M:n kanssa olette väsänneet? Koti pääsee ainakin helpommalla jos läksyjä ei ole!
Spelling wordsit pitää tosiaan osata kirjain kirjaimelta ja niistä on koe joka torstai. Sanoja on kaksi listaa A lista on perussanoja ja jos ne osaa uusien sanojen testissä suoraan oikeen saa läksyksi B listan. Jos Uusien sanojen kokeessa on virheitä enemmän kuin yhdessä sanassa saa läksyksi sen alkuperäisen A listan. Uudet sanat tulee aina perjantaina. Läksysanat testataan torstaina aamulla ja iltapäivällä testataan tuleeko läksyksi A vai B listan sanat.
PoistaK:n ei läksyjä tarkoittaa ettei ole mitään mitattavai läksyjä eli kukaan ei tarkista luetaanko me kotona, siihen vaan kannustetaan. O:n kohdalla taas tiedän että jossakin vaiheessa me saadaan viikoittainen lista mihin pitää kirjoittaa yhdessäluettujen kirjojen nimet.
En tiedä tuleeko kotitehtäväksi edes mitään projektitöittä vai tehdäänkö nekin kouluaikana.