Siirry pääsisältöön

putous ja säikähdys



M on pettynyt. M kiukuttelee. Koiranpentu ei ollut sellainen kuin se odotti. Se ei haluakaan loputtomasti loikoilla sylissä vaan rimpuilee itsensä vapaaksi ja tohottaa menemään. Sillä on terävät kynnet ja vielä terävämmät hampaat, eikä se edes tule kun kutsutaan.

O sen sijaan on helpottunut. Illalla se kuiskasi mun korvaan että oikeastaan Martta on tosi suloinen ja pehmeä ja ihana, eikä yhtään pelottava.

lorttana syö istualtaan

K on pettynyt vain silloin kun Martta nukkuu. K:n mielestä on tosi tyhmää ja aika rasittavaa että se nukkuu niin paljon, eikä sitä saa edes herättää. Muuten se on kiva, vaikka aika terävä.

Fredden mielestä se vois kasvaa vähän nopeammin, se on koirien kanssa samanlainen kuin lastenkin. Ne on paljon mukavampia sit kun niitten kanssa voi tehdä jotakin ja ne ymmärtää puhetta edes periaatteellisella tasolla.



Mun mielestä se on maailman paras. Meidän Martassa on nahkaa kahteen koiraan ja se lyllertää maailman suloisimmin. Elämä koiranpennun kanssa on helpompaa omakotitalossa. Edellisellä kerralla me mentiin hissillä alas neljä kerrosta ja ulos pihalle keskellä yötä. Nyt mä avaan oven ja me ollaan ulkona. Se syö, se pissaa ja se kakkaa. Kaikki on hyvin. Se seuraa mua kuin pieni hai laivaa ja siitä lähtee aika tolkuton meteli kun se ei näe mua.


On meillä ollut kyyneleitäkin ja mun sydän melkein pysähtyi kun se rimpuili itsensä sylistä pudoten betonilattialle. Mun sylistä vielä kaiken lisäksi. Minä joka oon katjunut tolle laumalle eilisestä saakka ettei sitä kannella, että se putoaa ja taittaa niskansa, ja sitten mä pudotan sen. Jos se sai aivovaurion eikä koskaan opi mitään voin katsoa peiliin. Toistaiseksi kuitenkin vaikuttaa ihan ehjältä. 

potentiaalisen aivovaurion jälkeen

Kommentit

  1. pienet lapset ja pienet eläime on aika...jännittävä yhdistelmä. Vielä kymppivuotiaankin on välillä aika vaikeaa antaa oma aikansa ja tilansa suloiselle eläimenpennulle.
    Onneksi viikko-pari tasoittaa (toivoittavasti) tilannetta, molemmat osapuolet oppivat talon tavoille :)

    Ja voi hyvä hyttyset että on söötti pömppäpeppu tuo Martta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ookkin!

      Lapsen on vaikeeta ymmärtää että sillä eläimenpennullakin on oma tahto. Ettei se aina halua ja ettei sen tarvitsekaan haluta.

      Poista
  2. Tuttu kauhuntunne. Pudotin lapsena sitkeästi promotun koiranpentuni sylistä parkettilattialle. Vieläpä jotenkin nurinniskoin. Hetken se istui pökertyneen oloisena, lipoi huuliaan ja jatkoi sitten menoaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Nyt jälkeenpäin ajateltuna ei mikään viitannut siihen, että se olisi saanut pysyvän vaurion. Ehkä eläinpennut on luonnostaan kestävämpiä kuin uskoisi, koska joutuvat keskenään ja uteliaisuuttaan tapaturmille alttiiksi. Toivon teille mukavaa yhteiselämää Martta-pötkylän kanssa. :)
    - AS-tyttö

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sydän meinas pysähtyä... oikeesti. Se hetki kun mä olin aivan vakuuttunut siitä että mä tapoin sen.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...