Siirry pääsisältöön

pieniä huolia ja onnen jyväsiä

Rautakauppa tarjoaa apua monenlaisiin pulmiin.

Perjantaina K joutui rehtorin puhutteluun. Oonhan mä tätä jo vähän odotellutkin. Törmäsin Reksiin just kun se oli lähdössä hakemaan poikaa juttusille ja kuulin että bussitädin mukaan K oli pahoinpidellyt jonkun toisen pojan koulubussisa. Mä tuijotin Reksiä kirjaimellisesti haavi auki ja sanoin vaan: ”Auts!” Reksi lupas selvittää mitä bussissa oli tapahtunut haastattelemalla kumpaakin osapuolta. Asiasta löytyi onneksi lieventäviä asianhaaroja. Se toinen poika oli jotenkin häiriköinyt ja nojaillut bussin ikkunaan K:n ylitse ja K oli ensin sanonut sille että bussissa pitää istua nätisti. Toinen poika ei ollut kuunnellut vaan jatkoi pyörimistää ja K sitten kirjaimellisesti nosti sen istumaan oikein. Reksi vaikutti helpottuneelta ja muakin alkoi jo vähän hymyilyttämään. Toki me todettiin yhdessä ja samaan ääneeen ettei tällainen käytös kuitenkaan ole suotavaa, hyväksyttävää tahi kannustettavaa. Reksi oli kehoittanut K:ta keskittymään omaan matkustamiseensa ja mä tein saman matkalla kotiin.

Fredden ostama kuulahärdelli saatiin viimein valmiiksi.



Tänä aamuna juttelin sen toisen pojan äidin kanssa. Bussitäti oli nimittäin kertonut sille tälle äidille oman näkemyksensä tapahtuneista ja se osin ymmärrettävästikin ei ollut kovin suosiollinen K:n kannalta. Pyysin taas anteeksi ja kerroin mikä oli Reksin lopputulema ja lupasin että K pyytää tältä pojalta huomenna koulun jälkeen anteeksi. Tunnen pojan äidin ja tiedän että se on mukava ja ihan fiksukin. Bussitäti sen sijaan nostattaa vähän taas verenpainetta. Bussitädillä kun ei ole oikeutta lähteä ruotimaan näitä asioita vanhempien kanssa, vaan siihen on virallinen tie. Tuntuu turhauttavalta että bussitäti päätti pitää ihan oman oikeudenkäynnin ja langetti tuomion kuuntelematta kumpaakin osapuolta.

Tony ja sen koira Spooky on palanneet juhlimaan etupihalle. 

Lokakuu on hämähäkkien kulta-aikaa.
Aamuhämärissä kasteisia seittejä on tuhansia ja miltei jokaista niistä koristaa hämähäkki.


Toisaalta yksi äideistä tänään totes että mahtaa olla bussitädille helpotus päästä mun pärstästä eroon siellä pysäkillä. Niin varmaan, mutta ei taida se vaihtari olla yhtään sen ruusuisempi.

Jos viikonloppu voi mitenkään olla täydellinen niin tämä oli sellainen. Aurinkoa ja yhdessäoloa. Me pelattiin lautapelejä, raksattiin Fredden ostama marmorikuulasokkelo valmiiksi, ajettiin mun uuden työpaikan ohitse useampaan otteeseen kumpanakin päivänä. Käytiin kurpitsapelloilla ja syötiin hyvin. Fredde haki rautakaupasta maalimalleja ja maalalili niitä sinne ja tänne. Kohta meidän kodin seinät alkaa muistuttamaan tilkkutäkkiä.








Lapset olis halunneet nähdä sen mun työpaikan sisältä ja muistutin niitä että on lauantai ja se on KIINNI! Vaikka tästä on puhuttu ja puhuttu ja puhuttu oli ne silmin nähden helpottuneita siitä että se ihan aikuisten oikeasti on kiinni. M tosin oli jo laskenut että sitten kun se täyttää yhdeksän, sen syntymäpäivä on maanantaina ja se on mun työpäivä. Vastasin sille että voin ottaa vapaapäivän sinä maanantaina kun se täyttää yhdeksän mikäli se edelleen siinä vaiheessa tuntuu tärkeältä. 

Din Tai Fung on meidän perheen lemppari ravintoloita. Ei olla yksin tän näkemyksen kanssa,
onhan ravintola listattu useammassakin paikassa maailman kymmenen parhaan ravintolan kärkeen


Dumplingeja - kuvassa M:n käsi ja sen herkkuruoka.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 2)

Kolmen päivän retkellä me kierrettiin neljä koulua. Kouluista kaksi on julkisia yliopistoja ja kaksi yksityisiä. Kouluista yksi oli pieni, kaksi keskikokoista ja yksi suuri. Tämän kuun loppupuolella edessä on vielä retki tytön ykkösyliopistoon ja sen pienempään sisarukseen. Alun perin oli ajatus vierailla vielä osavaltion pohjoisosan julkisessa yliopistossa, mutta kesän retkellä löytyi parempia vaihtoehtoja.  Kouluvierailuilla tutustutaan koulun lisäksi myös paikkakuntaan, jolla koulu sijaitsee. Onhan silläkin väliä minkälaisessa ympäristössä kampus sijaitsee ja onko siellä mitään tekemistä koulun ulkopuolella. Näistä meidän kouluista Tättiksen ykkös- ja kakkosvaihtoehdot sijaitsevat Seattlen alueella. Nämä vaihtoehdot antaisivat tytön asua kotona ja säästää siten asumiskuluissa ja kun työpaikkakin on jo olemassa, olisi kaikin puolin helppoa pysyä täällä kotinurkilla. Yksi kouluista on osavaltion toiseksi suurimmassa kaupungissa, kaksi pikkukaupungeissa ja yksi paikassa, jossa ei o...

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...