Siirry pääsisältöön

pullopostia

minä ja martta ja KK illalla sängyssä


Hei Minna,

Pullopostini tavoittaa sinut vähän myöhässä, niin kuin pullopostilla nyt on kai tapanakin. Pyysit vastaamaan ja vastaan, sen pyydetyn kuvan kanssa.

Olen ollut Kodin Kuvalehden lukijana jo 25-vuotta. Alkuun luin lehden töissä, lainaten sen lehtihyllystä lounastauoksi – oli kahdeksantoistavuotias. Rakastuin ja ihastuin lehteen joka oli omassa mielessä leimattu keski-ikäisten tätien lukemiseksi.

Jossakin vaiheessa siirryin tilaajaksi ja kun me muutettiin tänne Seattlen laitamille, tilasi Anoppi lehden joululahjaksi. Niin on ollut jo vuodesta 2002. Kodin Kuvalehti on tervetullut tuulahdus Suomesta postilaatikossa. Sen juttujen mukana on tullut itkettyä ja naurettua, lasten vauvavuosien aikana lehdet pinoutuivat ja jäivät lukematta joskus kuukausiksikin. Lopulta ne kuitenkin aina päätyivät käteen illalla sängyssä.

Niin on nytkin. Aloitin työt monen kotiäitivuoden jälkeen ja kaikki aika tuntuu menevän näihin ruuhkavuosiin, akselille lapset kouluun – äiti töihin, ja sitten taas takaisin. Illalla uni tulee luvattoman aikaisin herätyskellon repiessä pois unen autuudesta jo ennen kuutta, jotta ehdin aamulenkille perheen koiranpennun kanssa. Lapset ovat jo koululaisia, meidän viisivuotiaat kaksospojat ja seitsemän vuotias prinsessa.

Monet lehdestä löytyneet reseptit on käytössä vuosienkin jälkeen, revenneinä ja repaleisina siinä kansiossa jonne kaikki ne parhaat reseptit on tullut tungettua. Niitten joukossa se maailman paras omenapiirakka, se jota meillä on tehty jo niin kovin monta vuotta.



Blogin kirjoittamisen aloitin maaliskuussa 2012, sen jälkeen kun se meidän prinsessa sai autismin diagnoosinsa. Sen jälkeen meidän perheen autistien määrä on kasvanut vielä yhdellä autistilla lisää. Elämä erityislasten vanhempana on ollut joskus raastavaa, usein humoristista ja kasvattanut lähestymään elämää monesta näkökulmasta. Blogi lukijoineen on minulle tärkeä, ja siksi julkaisen kirjeeni sinulle myös blogissani.

Keväällä olin mukana tekemässä juttua suomalaisista naisista maailmalla, ehkä se julkaistaan lehdessä vielä jossakin vaiheessa.


Yksis



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...
7 kommenttia
Lue lisää