Siirry pääsisältöön

sekalaista tiistai-iltana

huurretta puunoksalla


Seuraavan koiratarinan kirjoittaminen, jotta siitä tulee sellainen kuin siitä haluan vie aikaa... Säästän sen kirjoittamisen tulevaan pitkään viikonloppuun ja paneudun siihen niin ajalla kuin ajatuksella. Pupun tarinan kertominen kun ansaitsee sille vaaditun ajan.

Töissä mun työpöytä on ehkä tuuman turhan korkea suhteessa tuolin korkeuteen. Se säädettävä työtuoli on toki nostettu maksimikorkeuteensa. Se tuuma on reilussa kuukaudessa johtanut siihen ettei eilen auttanut muu kuin käväistä siinä meidän kanssa samoissa tiloissa olevassa tervarissa. Dr Baliga totes että on joo olkapään nivelkalvo tulehtunut, tarttee ergokonsultaation, fysioterapiaa ja kantositeen ainakin ensiviikkoon. No kiva. Ergokonsultaatio on tilattu, fyssarille pitäis soittaa huomenna kun se viisaasti – siis Dr Baliga – tuumas että sairaalan fyssarille ehtii hyvin ruokiksella. Hiiren siirsin jo eilen vasemmalle kädelle ja muuten yritän siinä kantositeessä säästellä sitä oikeeta minkä jaksan ja muistan. Niin, ja työtuolille länttäsin K:n terapiatyynyn tähän hätään.



Kun tekee töitä hengityselinsairauksienklinikalla vois äkkipäätään kuvitella että jokatoisella vastaantulijalla on astma ja lopuilla keuhkosyöpä. Tosiasiassa valtaosa ihmisitä ei kai koskaan joudu tekemisiin hengityselinsairauksienerikoislääkärin kanssa. Nopeasti oma silmä ja korva on harjaantunut siihen minkälaisiin verisiin ysköksiin pitää puuttua nopeasti, ja kuinka vakavaa on jos asiakkaan happipullosta on patterit loppu.

seitsemänvuotiaan näkemys yhteisöstä


Eilen M putos kiipeilyseinältä kiipeilytunnillaan. Olin just saanut auton parkkiin ja ajatellut käydä kaupassa kun puhelin soi; "Hei, tässä on Joe täältä kiipeilymestasta! Tässä kävi nyt sellainen vahinko että M:lta lipes ote seinällä ja se putos ja nyt sen polvi on aika kipee ja turvoksissa..." Matkalla autolta sisään soitan Freddelle ja sanon että me lähdetään seuraavaksi lastensairaalanpäivystykseen M:n kanssa. Voi olla kiitollinen siitä ettei kuitenkaan käynyt pahemmin. Päivystävä lääkäri totes että kunnon ruhjevammahan sillä on, mutta polvi sinällään vaikuttaa ehjältä... kipulääkettä, jäätä, lepoa ja idealside. Loppukaneetiksi se lääkäri totes että tämä oli hänen uransa ensimmäinen kiipeilyvamman hoitaminen. 

onneksi selvittiin säikähdyksellä



Torstaina on kiitospäivä. Neljän päivän vapaa. Neljä päivää aikaa omien kanssa, aikaa lenkkeillä Martan kanssa päivänvalolla. Aikaa nähdä ystäviä, lukea, levätä ja ottaa päiväunet. Kiitospäivä avaa joulun, Martan ensimmäisen joulun. Jääkaappi on täynnä ruokaa; sipulia, omenoita, yrttejä, perunoita, voita, kermaa, sokerikurpitsoita... ja se kalkkuna, suuren suuri kalkkuna. 

kiitollinen voi myös olla kauniista kukista maljakossa

Kommentit

  1. Olisitkohan voinut tehdä kiitospäivän reseptipostauksen?:)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...