Siirry pääsisältöön

stressiä ja härkäsammakoita

Jannuilla oli koulussa teemana pukeutua tulevaisuuden ammattiin...
K:sta tulee poliisi, ja sen veljestä Microsoftin pelikonsolipuolen johtaja. Et silleen. 


On taas ollut sellainen viikko ettei tiedä mistä aloittais...
  • Puolitoista päivää kotona sairaan lapsen kanssa
  • Järjettömän kiire töissä, koska amerikkalaisen terveydenhuollon vinouma, ja sairaan lapsen kanssa ollessa työt kasautuu inboksiin ja stressikerroin nousee hiljaa järjettömäksi.
  • Toinen lapsi ensin akuutisti lastenlääkäriin, ja kaksi päivää myöhemmin kirurgin konsultaation. Leikkausaika sovitaan maanantaina.
  • Metsässä ihan mielettömän rauhallista, rentouttavaa ja ihanaa. Huolimatta siitä että joku kojootin-puuman-ilveksenryökäle söi naapureitten pissapussin.




Lapset sairastaa, ja aikuisetkin sairastaa aina välillä. Ei mitään vatsanväänteitä ja lihaskolotuksia vakavampaa. Ja siinä samalla ehti hyvin askarrella 48 kutsukorttia jannujen synttäreille, täyttää nivaskan papereita sitä O:n psykologikeikkaa varten, ja muutenkin hoitamaan pöydälle makaamaan jääneitä asioita.

Martta tykkää katsoa telkkaria, menossa "Marley and Me"


Töissä. Se amerikkalaisen terveydenhuollon yksi suurimmista kipukohdista, se mihin me törmätään aina joulun alla ja sit uudestaan toukokuulla. Amerikkalaiset vakuutusyhtiöt kun hieroo sopimuksia lääkefirmojen kanssa puolivuosittain, aiheuttaen ihan järjettömän määrän työtä kaikille osallisille.

Mun käsityksen mukaan kun Suomessa mennään lääkäriin, lääkäri määrää lääkkeen ja resepti lähtee apteekkiin – oletan että reseptit kulkee Suomessa nykyään sähköisesti. Apteekissa farmaseutti laittaa lääkkeen valmiiksi, ja jos lääkäri on laittanut ruksin kohtaan; saa korvata edullisemmalla rinnakkaisvalmisteella, lääke vaihdetaan tarvittaessa saman lääkkeen edullisempaan versioon. Asiakas käy hakemassa lääkkeen apteekista ja maksaa sen osan jota Kela tai asiakkaan vakuutus ja Kela yhdessä eivät maksa. Jos kyseisellä henkilöllä on paljon lääkekuluja saavutetaan jossakin vaiheessa lääkemaksukatto ja sen jälkeen lääkkeet on asiakkaalle ilmaisia. Ainakin karkeesti se toimii näin?



Täällä. Etenkin, kun puhutaan erikoislääkäreistä, ja erikoislääkäreitten määräämistä vähän tyyriimmistä lääkkeistä homma menee näin:

Asiakas menee lääkäriin ja kertoo lääkärille käyttäneensä lääkkeitä D ja E. Lääkäri keskustelee asiakkaan kanssa ja lääkitystä päätetään vähän muuttaa. Lääkäri tulee mun huoneeseen ja kysyy multa et mitä tälle voidaan määrätä, kun sillä on tämän yhtiön tämä vakuutus? Harvinaisemmassa skenessä mä sanon että voit määrätä tän tai tän tai tän ryhmästä F, lääkäri valitsee lääkkeen ja homma jatkuu. Useimmiten mä kerron tohtorille ettei F ryhmän lääkitystä voida määrätä ennen kuin meillä on näyttöä siitä ettei A ja B lääkitys toimi, se että se on asiakkaalle edullisempaa tai kätevämpää ei ole mikään syy. Mun täytyy kyetä todistamaan asiakkaan vakuutukselle että A ja B ryhmän lääkkeet on joko tehottomia tai hengenvaarallisia asiakkaalle. On myös se vaihtari jossa F ryhmän lääkkeen voi määrätä, mutta ryhmästä ainoastaan valmisteen 1, koska vakuutusyhtiö korvaa vain kyseisen lääkevalmistajan tuotteita. Mikäli lääkäri haluaa määrätä F ryhmästä jonkin toisen valmisteen, pitää mun todistaa vakuutusyhtiölle että se valmiste 1. On joko tehoton tai aiheuttaa hengenvaaaran asiakkaalle. Usein tässä kohdassa tulee myös todistaa ettei asiakas voi käyttää mitään ryhmien A, B, D tai E lääkkeitä.



Peruskauraa, eikö? Tähän kun lisätään että vakuutusyhtiöitä on kymmeniä ja niillä kymmenillä vakuutusyhtiöillä on satoja ellei tuhansia erilaisia vakuutuksia on soppa jo aika mielenkiintoinen. Eläkeläisten vakuutukset on vielä ihan oma ryhmänsä, koska niitä säätelee yksityisten vakuutuksentarjoajien lisäksi myös liittovaltion hallinto ja sen asettamat säännöt.

Kaiken voi oppia? Nämä säännöt siitä kuka korvaa mitä ja minkä verran ja missä marssijärjestyksessä, niitä muutetaan kahdesti vuodessa. Käytännössä siis asiakas joka tammikuussa vaihdettiin käyttämään F ryhmän valmistetta 2, saattaa kesäkuussa joutua vaihtamaan koko lääkerepertuaarinsa.



Nämä sääntömuutokset kahdesti vuodessa johtaa siihen että mun faksi suoltaa apteekeilta pyyntöjä vaihtaa asiakkaiden lääkityksiä ja-tai osoittaa vakuutusyhtiölle ettei lääkitystä voida vaihtaa. Pyyntöjä tulee päivässä kymmeniä, sen lisäksi että mummelit ja papat soittaa meille hädissään kertoakseen että se lääke joka viimekuussa maksoi kakskymppiä maksaa nyt viisisataa, tee nyt jotakin!!!!

Että stressikerroin on vähän nousujohteisena...

Keskiviikkoaamuna mulla on jo työvaatteet päällä, kun toinen pojista kertoo että sitä sattuu. Ai, mihin sattuu... jannu osoittaa nivustaipeeseen ja mä kysyn edelleen viileenä et ulos vai sisään, ajatellen että laastari ja vaseliini parantaa paljon. Valitettavasti sattui sisään eikä ulos. Töissä soitan lastensairaalan klinikalle, sille lääkärille joka leikkas jannun viime kesänä. Saan ajan kesäkuun loppuun ja pääsen peruutuslistalle. Soitan meidän omalle lastenlääkärille ja saan ajan illaksi. Me mennään jannun kanssa lääkäriin ja lääkäri on mun kanssa samaa mieltä ettei tän kanssa voi odottaa kesäkuun loppuun. Se lupaa soittaa leikanneelle kirurgille. Perjantaina saan lastensairaalasta puhelun et Dr Burns haluais nähdä meidät klinikalla lauantaiaamuna, ilmoitan kiitollisuudella että me ollaan paikalla. Käytännössä tiedän miten tää toimii... perusajanvaraus antaa ekan vapaan ajan. Yleislääkäri soittaa spesialistille ja kertoo missä mennään ja lääkäri järjestää ajan kiireelliselle konsultaatiolle. Meidän omalla klinikalla tavallisilla hengitysvaikeuksilla voi odottaa kuutisen viikkoa, kasvaimella pääsee sisään viikossa, ilmarinnalla tai todetulla keuhkosyövällä pääsee klinikalle 48 tunnin sisään. Tiedän siis perjantaina että me mennään lauantaina vaan varmistamaan että tarvitaan aika leikkaussaliin. Tapaaminen on rento, tohtorilla on jalassa farkut ja se juttelee jannun kanssa sammakoista lattialla kontaten. Leikkurin ajanvaraus soittelee meille maanantaina.


tää löytyi polulta vähän aamukohmeisena - härkäsammakko


Se stressikerroin... Toimenpide on onneksi pieni .


Metsässä on onneksi rentouttavaa ja rauhallista.  On lauantai ja me syötiin extempore aamiaiset paikallisessa Savoyssa, kun ei muuallekkaan mahduttu. M oli kiipeilytunnilla tenniksen jälkeen ja meitä oli vaan neljä. Jannujen pannarit oli taivaallisia. Amerikkalainen viikonloppu on pieni loma, luksusta ja irtiottoa. 


tätä aamiaista kannatti hetken odottaa... villimustikkapannareita, vaahterasiirappia ja pekonia

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...