Kanadaan

Keskiviikkoaamuna havahdun tutusti heti viiden jälkeen. Vilkaisen Marttaa ja se istuu jo odottavan näköisenä kennelissään, katseessaan kysymys – joko mennään? Ei vielä. Tänään nukutaan vielä vähän, tänään on loma.

Seitsemältä istun kuistilla solmissa lenkkareitten nauhoja, aurinko paistaa ja aamussa on jäljellä vielä hitunen yön kirpeyttä. Jalkapallokentän nurmikko on kasteesta märkä ja Martta ajaa matoja noukkivat linnut lentoon meidän ylittäessä nurmikenttää. Metsässä karhunvatukoiden oksat nuokkuvat marjoista painavina, me syödään Martan kanssa päivän ensimmäinen aamiainen. Kaukaisuudessa huutaa kojootti ja jossakin lähempänä kuulen palokärjen etsivän omaa aamiaistaan.

Paluumatkalla vastaan tulee se laulava ja jumppaava kiinalainen setä, me vaihdetaan joka aamuiset tervehdyksemme; ni hao – good morning, koiranainen ja jumppaava mies.

Tuntia myöhemmin olen ruokakaupassa yöpaitaisen lapsen kanssa. Me valkataan aamiaiseksi viinereitä, tuorepuristettua appelsiinimehua, vaahterasiirappijogurttia, savulohipasteijaa ja tuoretta leipää. Kassa toivottelee huomenia ja kysyy miten päivä on lähtenyt käyntiin; ”Kiitos hyvin, ensimmäinen lomapäivä...”

Martta jää samalla reissulla eläinlääkäriaseman kennelosastolle hoitoon, tänään me pakataan auto ja suunnataan nokka kohti Kanadaa.