Siirry pääsisältöön

reilut 365 päivää elämää


Vuodessa ehtii paljon. Vanhojen kuvien katsomisessa on nostalgia, rakastan – ihan oikeesti joo rakastan – sitä naamiksen systeemiä joka tarjoilee vanhoja valokuvia ja päivityksiä katsottavaksi. Minkälaista meillä oli silloin joskus, silloin kun meillä vielä oli kolme vaippapeppua ja syötin sadetakissa poikia keittiön lattialla. Ai miksi sadetakissa? No koska jannut pärisytteli menemään ja sadetakki oli ainoa järjellinen suojavaruste.

Mutta vuodessa, yhdessä vuodessa. Yhdessä vuodessa ehtii paljon. Martta täyttää vuoden ja kerään albumiin kuvia ensimmäisen vuoden varrelta. Tarina alkaa siitä kun me käytiin tutustumassa Martan vanhempiin, viikkoa ennen Martan syntymää. Se polveilee ensimmäisistä pentukuvista meidän visiittiin Martan ensimmäisessä kodissa, siitä päivästä kun me viimeinkin saatiin neito kotiin ja matkasta sen jälkeen. Yhteen vuoteen on mahtunut vain yksi onnettomuus ja valtavasti hyviä hetkiä. Vuodessa Martasta on tullut kiinteä osa perhettä, Martta määrittelee jopa Fredden auto-ostoksia, neiti kun ei tykkää matkustaa lavalla yhtään sen enempää kuin M istua jannujen kanssa samalla rivillä.

Martalla on ollut leikkideittejä. Se on matkustanut rannalle ja viinitiloille. Martta on käynyt meidän kanssa ostoksilla, oppinut poimimaan marjat suoraan pensaasta, uimaan ja nauttimaan aamuisista metsälenkeistä. Jokainen arkiaamu herätyskello soi 5:30, vedän jalkaan lenkkarit ja me lähdetään kahdestaan metsään. Tänään vastaan tuli peura, taannoin härkäsammakko. Toisinaan näen huuhkajan tai palokärjen, joskus kojootin tai ilveksen. Martta kulkee mun kanssa aina ilman hihnaa, naapurit tietää että se nyt on meidän Martta ja se istuu alas kun kävelee vastaan. Marttaa pelkää vain se yksi naapurin setä.


Martta nyt vaan on – paras kaikista Martoista. Tässä kuvia Martan ensimmäisestä vuodesta. 

Heinäkuu 2015 


Martan äiti Noche


Ekat kuvat Martasta viikon vanhana


kaksi viikkoa

 Elokuu 2015


kolme viikkoa



Syyskuu 2015









Lokakuu 2015 







tuli vähän nuohottua...




Marraskuu 2015




Harvahammas







Joulukuu 2015








Tammikuu 2016 




Lelukaupassa

Huonekaluliikkeessä



Helmikuu 2016





Maaliskuu 2016






Huhtikuu 2016





Ekaa kertaa rannalla...


Nauru






Toukokuu 2016








Hotellissa

Add caption



Kesäkuu 2016






Heinäkuu 2016




Loppulasku oli $1200 ilman vakuutusta, omavastuu $300








Marjanpoimija Salalin marjat on Martan herkkua

Aamulenkillä

Martan lempipaikka

Sankaritar

Kommentit

  1. Oi miten ihana Martta ja mainiot kuvat! Miten voi vuosi mennä nopsaan...Paljon onnea!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...