Siirry pääsisältöön

autistinen päivä


M:llä oli taas eilen aika autistinen päivä, me on ruvettu kutsumaan näitä itkupotkuraivaripäiviä joina mikään ei suju ja kaiken pitää mennä tarkkaakin tarkemmin ja ruokakain on tosi epäilyttävää ja tuntuu oudolle ja kaikki pitää laittaa järjestykseen päiviä M:n autistisiksi päiviksi. Eilen oli itkupotkuraivareita kai viisi tai kuusi ja illalla sängyssäkin vielä pelotti ja itketti ja harmitti... Mulle tää on merkki siitä, että se on väsynyt ja että ne koulussa puskee sitä tarpeeksi, hyvä niin.

Mulla pitää kyllä pokka kaupassa kun mun neljäjapuolvee heittäytyy lattialle ja lyö ja potkii ja kirkuu... joskus muut asiakkaat näyttää vähän hämmentyneiltä, pojat on yleensä lähinnä huolestuneen oloisia. Eilen mä lopulta istutin rimpuilevan tytön siihen kärryjen lastenistuimeen ja kiinnitin turvavön ja jatkoin ostoksiani kirkuvan tytön rimpuillessa kärryissä... kyllä se siitä lopulta rauhoittuu aina ja me päästään taas keskusteluyhteyteen.

Autistisena päivänä M on fyysinen, se tönii ja repii poikia eikä voi mitenkään ymmärtää että ne ei tee kaikkea niin kuin M haluaa... niinhän se on kaikkien sisarusten välillä, mutta silti me tällaisina päivinä päästää ikäänkuin toiselle tasolle tässäkin... ja lopputuloksena on itkua ja mustelmia ja kolhuja ja naarmuja. Toisaalta sitä samaa fyysisyyttä on myös se loputon läheisyyden tarve, syliin, halauksiin, pusuihin ja niihinkin käy välistä myös veljet.

L erehtyi taas eilen sanomaan M:lle jotain kuvailevaa, tyyliin ”hold your horses” tai ” you’re my pumpkin” tai ”do you have ants in your pants” – se ei ollut mikään näistä, mutta otain vastaavaa ja M putoaa aina kartalta... Se katsoo sanojaa vähän epäuskoisena ja lopulta sanoja ymmärtää, joko M:n vastauksesta tai ihan vaan ilmeestä, M:n ottavan tän jutun kirjaimellisesti.

Pientä säpinää päivään toi myös uusien naapureiden ilmeinen keittiökämminki ja palohälytys joka raikui pitkin katuja ennen kuin ne keksi miten sen hälyttimen saa pois päältä... olin jo menossa koputtamaan ovea ja kysymään tarviiko ne apua... pojat hoki Fireman Samiä ja M:n kanssa keskusteltiin taas tulipaloista. Sen eilisen hälytyksen jälkeen alkoi myös taas pelko ja kaikista piippauksista kysytään mikä se on ja miksi.

Mä aloitin kuvaamisen joskus viiden jälkeen tai vähän ennen kuutta kai... siihen saakka jatketaan tänään ja sit karsitaan ja editoidaan ja lopulta saatte katsoa taas parisataa kuvaa... ihanaa, eikö?



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...