Siirry pääsisältöön

osaathan kattaa pöydän ja ommella napin?


Muistatteko kun lapsena päiväkirja aloitettiin aina sanoin ”Tänään minä...”?

No, tänään minä yritin nukkua pitkään ja heräsin puolikahdeksalta, vaihdoin kuulumisia anopin kanssa – kuulostaa niin kotoisalta, mutta todellisuudessa tapahtuu ihan liian harvoin... vaikka se kotoista olikin. Kävin Koiran kanssa lenkillä, M:n kanssa kirkossa ja nyt tässä kirjoittelun lomassa laitan Karjalanpaistia uuniin. Jälkkäriksi lupasin lettuja. Koiran turkki pitäis vielä ajella ja ommella äänieriste poikien huoneen oveen ja pestä vähän pyykkiä...

Luin siitä samaisesta Kodin Kuvalehdestä – siis mistä nappasin sen idean eiliseen kirjoitukseen - kuinka ihan tavalliset taidot on katoamassa ja meinasin pudota sängystä päästessäni kohtaan jossa kerrottiin ettei ihmiset enää osaa lankata kenkiä, silittää, kattaa pöytää tai ommella nappia. Oonko mä oikeesti NÄIN patavanha vai onko tää lehtijuttu joku provo? Kyllä mä ainakin olin ajatellut lapsilleni nää taidot opettaa, tai siis 4 ja 2 ja 2 osaa JO kattaa pöydän... Ja osaan mä imuroida ja luututa ja siivotakin vaikka mua on siunattu miehellä joka tekee sen mulle. Mä ymmärrän ettei kaikki tykkää laittaa ruokaa tai neuloa tai leipoa tai ettei kaikki osaa tehdä nuotiota tai sytyttää tulta saunan kiukaan oesään tai tehdä hilloa tai omenasosetta, mutta kattaa pöytää tai silittää??? Omenasosekin on aika helppoa... omenoita ja sokeria ja loraus vettä pataan ja tulta alle... siitä se syntyy se omenasose.

Ne meinaa rakentaa lisäosia meidän kirkkoon ja ekaa kertaa mulle tuli sellainen tunne että tarkoituksena ei ole puhua Jumalasta vaan kerätä rahaa... toisaalta kun täällä kirkot on ihan omia yksityisiä yrityksiä vailla valtion tukea ja rahaa niin pitäähän ne rahat siihen lisärakennukseen tai laajennukseen jostakin saada... muuten menee kilpailuksi siitä kuka mahtuu kuuntelemaan mitä Jeesuksella on sanottavanaan... meidän kirkolla on nyt kaksi konttoria ja meidän – pääkonttorilla – on viikonlopussa kolme jumalanpalvelusta eikä kaikki silti meinaa mahtua mukaan.


Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää