sillisalaattia

Mulla on suunnitelma... sillä aikaa kun M on koulussa mä ompelen yhden tyllihameen ja suunnittelen lauantain opetuksen. Katsotaan kuinka tädin käy... suoritanko näitä tehtäviä kenties aamuyöllä? Fiksumpi varmasti ostais nää Halloween releensä eikä tekis itse, fiksumpi myös opettelis ompelemaan ennen kuin päättää rakentaa itse itselleen goottityylisen tylliunelman... viimeiset kymmenen minuuttia olen googlannut moisen valmistusohjeita.

***

...toistaiseksi suunnitelma on mennyt vinoon siltä osin, että sen sijaan että olisin laittanut tyttäreni bussiin ja istahtanut aamiaiselle istuinkin autoon ajaakseni lapseni kouluun – kyllä se bussi tuli ja kyllä me oltiin ajoissakin – koska lapsen ahdistus uudesta sijaisesta nousi sille tasolle ettei ollut muita vaihtareita kuin lähteä taklaamaan tilanne yhdessä. Ei sillä mitään ongelmaa ollut kun kouluun saakka päästiin ja se näki että erityisope ja para oli samat tutut ja kai se sijainenkin oli edelleen sama.

***

Pojat vihdoinkin päikkäreillä tais siis yksi mölisee omassa sängyssään ja toinen M:n sängyssä. Tuntisuunnitelman oon saanut tehtyä ja nyt pitäis ruveta ompelemaan sitä tylliunelmaa... en vaan jaksa, ei huvita...

Keskiviikoista toipumiseen menee muutenkin aina päivä ja tän viikon oon muutenkin ollut superväsynyt. Kun klinikalta kotiin ajaessa meinasin melkein nukahtaa rattiin sain ahaa-elämyksen ja googlasin tai no, ihan oikeesti bingasin yhdistelmän Marevan ja väsymys. No niillähän on yhteys ihan virallisissa sivuvaikutuksissakin ja kun sitä annosta maanantaina nostettiin reippasti 5mg:lla päivässä, nyt 15mg per päivä – siis joka päivä – ei mikään ihme että on veto veks... kyllä kai tää tästä taas tasottuu... huomenna taas verikokeeseen ja samalla voi valittaa vähäsen, ei niin että asialle vois mitään tehdä eli turhaa valitusta... jotenkin mua vaan harmittaa ihan meidän parisuhteenkin puolesta se, että vaimo vetäytyy nukkumaan kello 20.

Terapeutti kommentoi tänään O:n väkivaltaisuutta... kommentoi koska yleensähän toi mies on itse ystävällisyys ja hellyyden perikuva. Tänään se oli useampaan otteeseen yrittänyt sekä lyödä että potkia Ms Kareniä... Tultiin yhdessä siihen lopputulokseen että sen täytyy johtua siitä että M on viime aikoina ollut – noin kauniisti ilmaistuna – aika fyysinen ja tavat tarttuu... tais siis näinhän siinä käy kun roolimalli ja isosisko käyttäytyy tavalla jolla normineljäjapuolvee ei ehkä enää käyttäydy. M ratkoo asioitaan aina välistä nyrkein ja jaloin – reippain ottein.

Yhdessä mun seuraamassa blogissa unikoulutetaan ja siitä siis aasinsilta meidän nukkumisiin... M nukkuu ihan jees... aloittaa omassa sängyssään, palautetaan sinne muutaman kerran yön aikana ja lopulta aamuyöstä en yleensä enää jaksa ja se saa jäädä meidän väliin... meidän mittapuulla se nukkuu siis oikein hyvin, joku muu saattais olla erimieltä – perusteena se että poikien kanssahan meillä ei ole vastaavaa rumbaa... O näkee pahaa unta, tai siis saa sellaisen kauhukohtauksen kerran tai kaksi kuukaudessa ja silloin kukkuu meidän kanssa puolisen tuntia ennen kuin rauhoittuu ja muuten nukkuvat häiriöttä. Tänä aamuna O keksi ekaa kertaa hyödyntää uutta taitoaan ja hipsi meidän makkariin kuuden pintaan, avas oven ja seisoi siellä ihan hiljaa... kun nousin istumaan sieltä kuului ”Mamma, please help K get down. K is stuck” –tämä kaikki meidän entiseltä puhumattomalta – yhdessä mentiin laittamaan K:lle tikkaat ja lähdettiin alakertaan heräilemään.

Sekalainen sillisalaattipäivitys siis... ryhdistäydyn ja ryhdyn ompelemaan...