hirviöäidin hirveä päivä

Eipä tää päivä tästä hirveesti kohentunut... sain ne eväät sentään tehtyä sille puistokeikalle ja siinä vaiheessa kun hirveellä kiireellä väänsin tennareita noille jalkaan – oltiin jo myöhässä -  huomasin että nehän ei mahdu... pikainen ulkomitta... ja ei joo tosiaan mahdu jos jalan ulkomitta on isompi kuin kengän. K:lle kaivoin M:n vanhat tennarit, ne kun oli sille sopivat... O:lle ei löytynyt mitään.

Se päivä vielä tulee kun saan ne ylinopeussakot, tänään siihen 30 minuutin matkaan käytettiin 22 minuuttia ja siitäkin ajasta 2 minuutin verran irvistelin tietyömaan stop-merkin kantajalle, sille liikenteenohjaajalle esittelinkin ihan keskisormea kun täti ei osannut laskea neljään ja ohjas liikenteen vielä liikenteenjakajan väärältä puolelta umpikujaan. Kiitooos! Pojatkin oppi taas uutta sanastoa ja ovat toistelleet oppimaansa pitkin päivää... miksei ne aina opi näin helposti?

M kyytiin terapiasta ja suit sait sukkelaan kenkäkauppaan ostoksille ja yltiölipevä kenkäkaupan poika yritti kovasti myydä kenkiä koko sarjalle ja vakuutti mulle että O:lle silminnähden liian kapeat lenkkarit oli just hyvät... Irvistin ja valkkasin O:n kanssa kahdestaan just hyvät tennarit.

Päivän asu... kuten näkyy kesä ON loppu.
Jakku, kauhtana, kaapu, villatakki - Splendid, toppaliivi - Eddie Bauer First Ascent,
housut - Eileen Fisher, bootsit - Dr Martens (edelleen)

O:n uudet Vansit

M ja O... M:n paita - Mini Boden, yoga pants - Gap, tennarit - Converse. 

O:n huppari - Mini Boden, housut - Diesel, tennarit - Vans  

Puisto sentään oli ihana ja meillä kivaa, tosin koska siellä ei ollut vessaa ja olin tutusti siemaillut kahvia kupin jos toisenkin jouduin hiippailemaan puskissa ja huutelemaan siltä lapsille käydessäni puskapissalla... täällä siitä ei tule sakkoja – siis pelkästään – vaan sillä toiminnalla pääsee ihan putkaan. Kieltämättä se olis sopinut tähän päivään oikein hyvin... minä ja kolme lasta County Jailissä. Leikkideittikin onnistui – autismideitti L:n sanoin – käytiin metsäretkelläkin, yhtään kuvaa ei polulta tarttunut mukaan kun nuorimmaiseni – sillä yhdellä minuutilla – roikkui mun pikkusormessa niin ettei siinä veri enää kiertänyt hokien samalla ”hurt, hurt” (scared – toim.huom).

K keinuu...
Takki - Gymboree, housut - Mini Boden,
kengät - Stride Rite

Pikakeikaus kodin kautta, M:lle balettireleet ja balettitunnille, sillä aikaa jäbien kanssa lähipuistoon ja siellä joku teinilauma vietti koulunjälkeistä aikaa... mä mulkoilin niitä ja ne mua. Pissahätä pakotti takaisin balettikoululle syöttämään pojille käsilaukusta löytyneitä snacksejä ja herkkujen loppuessa yritin ohjata kahta kaksivuotiasta hiljaisiin itkupotkuraivareihin, surkealla menestyksellä päätyen yrittämään huudon tukahduttamista villatakkiini - tai mikä ikinä se kauhtana onkaan - käytävän toisessa päädyssä istuneen naisen hihittäessä mun touhulle.

Kotiin päästessä olin niin poikki ettei musta enää irronnut mitään ystävällistä ja mukavaa ja niinpä oman karjuntani säestämänä ohjasin katraan telkkarin eteen ja kävin sohvalle nukkumaan... puolen tunnin välein painoin kaukosta lisää sitäsamaa. Nälkähuutojen kasvettua sietämättömiin mittasuhteisiin raahauduin alakertaan lämmittämään eilisen kalakeiton... siinä vaiheessa kun noi riiviöt tajus mitä mä ajattelin niille tarjota kuului kolmesta suusta yhtaikaa – ”Yuck, no thank you please” – onhan ne sentään edes kohteliaita. Mä en ollut kohtelias vaan ilmoitin että seuraava ateria on aamulla, ottakaa tai jättäkää – ne jätti.

Onneks L lopulta saapui pelastamaan mut epätoivon merestä ja nyt mä istun tässä ja kuulen etäisesti kuinka sen vasta-asentama uus aluevapaa dvd pyörittää yläkerrassa Olipa Kerran Ihmistä. Kiitos.

Jos mulla olis työpaikka olisin aamulla soittanut että oon kipee, en pääse. Äidit ei vaan voi olla sairaana vaan äidit hoitaa normiohjelman ja pahimmillaan äityy käyttäytymään huonosti.