L on sitä mieltä
että mä vaikutan blogissa ahdistuneelta ja mun elämä ihan karseelta...
Mä EN ole
erityisen ahdistunut paitsi hetkittäin ja mun elämä ON aina välillä aika
karseeta. En mä silti tätä pois vaihtais.
Mun on
myönnettävä että ahdistuin, ja pahasti tänään siellä hyytymättömyysklinikan
odotushuoneessa kun mulle tuli vahva tunne siitä että olen eksynyt
vanhustentalon aulaan. Mä olin nuorin, mä olen AINA nuorin, muitten saattajat
on mun ikäisiä ja ne muut liikkuu usein rollaattorin kanssa tai
pyörätuolilla... Tänään sellainen herttainen vanha setä kertoi kuinka hänen vaimovainaansakin neuloi ja toinen yhtyi keskusteluun että hänenkin vaimosa neuloi silloin kun puikot vielä pysyi käsissä - kiva, kiva... Se ON ihan järkyttävän ahdistavaa! Mä kapinoin hiljaa
mielessäni enkä silti voi asialle yhtään mitään.
Mä nautin mun
illoista viinilasin ja L:n kanssa ja meidän keskusteluista ja... mulle tulee
mieleen entisaikojen puhdetyöt, mies veistelee tuohuksia ja nainen
ompelee-neuloo-perkaakalaa... tai sata vuotta myöhemmin mies lukee vaimolleen päivän lehteä ja samalla nainen tekee ristipistotyötä tai parsii vaatteita... oikeesti
L lukee mulle juttuja netistä ja mä samalla ompelen tai neulon tai kirjoitan
blogia tai laitan ruokaa... perusasetelma on kai kuitenkin sama.
Mietin kuinka
moni vanhempi kokee samanlaista riemua kuin mä nukkumaanmenoajan lähestyessä?
Toisaalta, aamutkin on ihania... päivä yhdessä on vaan aika pitkä, usein välillä
liian pitkä. Jokainen pusu ja hali maistuu silti taivaalliselle – AINA. Mä
rakastan niitä, ihan hirveesti... silloinkin kun ne on ihan kamalia ja ne on
aika kamalia aika usein.
L sanoi että mun
autoon tulee noin 700km viikossa. Se pitää sisällään myös viikonloput, mutta mä
veikkaan että mä ajan 450-500km viikossa... ensi viikolla ajattelin mitata...
nollata tripin maanantaiaamuna ja katsoa mikä on tilanne perjantaina
iltapäivästä. Ainakin mä poltan lähemmäs sata litraa bensaa jokainen viikko.
Mä kapinoin sitä
hyytymättömyysklinikkaa ja mun lääkkeitä ja veriarvoja, syön salaatin ja juon
ylimääräisen lasillisen viiniä – siitäs saatte kele!
Hei minä ainakin ilmottaudun häpeämättömästi siihen joukkoon, joka odottaa useimpina päivinä lasten nukkumaanmenoa kuin kuuta nousevaa :) Meillä muksut valvovat ysiin, ja jotta minä jaksan nousta kuudelta, koittaa arki-iltasin uniaika itsellekin jo kympin pintaan. Kun oma aika on niin kortilla, en todellakaan meinaa malttaa sen alkua. Ja niinä päivinä kun uhma on ylimmillään, kellokin käy superhitaasti... Sinun saappaissasi en kestäisi varmaan päivääkään, nostan hattua joka ikistä blogikirjoitustasi lukiessa vaikken läheskään aina jaksa jättää puumerkkiä! Tähän on turha todeta, että sinäkin jaksat vain koska on pakko. Ehkä niin, mutta kuka tekisi siinä tilanteessa äitinä niin hyvää työtä? En minä ainakaan. Iloista halloween-aikaa! -TP
VastaaPoistaKiitos TP, eilen luin sun kommentin tippalinssissä kännykästä ja nyt kun palasin vastaamaan tirautin taas uudelleen... Onhan se niin ettei vaihtoehtojakaan ole, MUTTA toisaalta tämähän oli myös tietoinen valinta. Olisin voinut valita toisin ja palata duuniin sen 12vkoa M:n syntymän jälkeen, pyöräyttää pojat ja tehdä taas saman liikkeen... mä valitsin olla kotona ja nyt tästä välillä nautitaan ja välillä kärsitään :)
PoistaMusta sun elämäsi vaikuttaa mielenkiintoiselta ja sä vaikutat varsin vahvalta ja olet lisäksi erittäin hyvä kirjoittaja! Liityin ylpeänä uudeksi lukijaksesi, onni on laatublogi! =) Aurinkoa!
VastaaPoistaKiitos, kiitos ja tervetuloa! Jokainen lukija on tärkeä ja rakas :)
PoistaVoihan puhdetyöt. Pitäisi alkaa neulomaan talveksi. Tosin äiti just kertoi, että sen äiti oli tehnyt lapsille sukkia ison kasan. Eli jos saisin aikaan pipot, niin olis hyvä;)
VastaaPoistaMusta L on mies. Ja sä et todellakaan kuulosta mitenkään ahdistuneelta. Siis ajoittain joo, mutta jokaisella meistä on niitä hetkiä. Valtaosa jutuista on kuitenkin sellaista elämänmakuista ilotulista, jota on todella mukava lukea. Mutta ehkä L:n mielipide kertoo siitä, miksi sä oot himassa ja se tienaa:D Tärkeintähän on, että molemmat on tyytyväisiä rooleihinsa. Ja teillä se näyttää toimivan hyvin.
Mä muuten luin eilen, että "Mä poltan lähemmäs..." ja sekunnin tuhannesosan ajan mietin, että missä välissä sä ehdit röökilläkin käydä;) No, onneksi se oli vaan bensaa:D
L on hyvä siinä mitä se tekee ja hyvä mies ja hyvä isä, mutta koti-isää siitä ei sais ;)
PoistaNiin ja kiitos, mä jo säikähdin että te ajattelette että nyt mä olen masentunut ja ahdistunut ja karkaan kohta :D
Pakko kommentoida vielä tähänkin... mä oon nyt oikea blogiterroristi kun spämmään näitä kommentteja, sorry. Ja joo, edelleen luen täällä sohvanpohjalla.
VastaaPoistaMutta siis asiaan... tänään kun oon tosiaan kahlannut sun edellisen blogin ja tästäkin suuren osan niin mulle on tullut susta ihan kaikkea muuta kuin ahdistunut kuva. Tottakai joukkoon on mahtunut niitä paskapäivä-/ahdistus-/paha mieli -kirjoituksiakin, mutta pääasiassa susta kyllä mulle välittyy tosi rento ja positiivinen kuva.
Edelleen jaksan kiittää runsaasta kommentoinnista, se on ihanaa!
PoistaMä haluan itsekin ajatella itseäni rentona ja positiivisena :)