Siirry pääsisältöön

hiusvärejä


Jokainen joka säännöllisesti värjää hiuksensa tietää että a) se ei oo ihan ilmaista ja b) joskus tulee hasseja c) niitä hasseja tulee etenkin jos haluaa säästää ja tehdä sen itse.

Vuosien saatossa näitä on mulla muutamia... Muistan elävästi sen kerran kun halusin sellaisen platinan vaalean ihanan tukan – se oli silloin muodikasta – ja marssin lopulta ulos kampaajalta sellaisen pirteän sitruunansävyisen kuontalon kanssa. Sit muistan kun joitakin vuosia myöhemmin tavoitteena oli piristää talvenkalpeeta ilmettä punaisella värillä... no se olikin sit aika punainen oranssi ja säikähdin itseäni aina kun peiliin katsoin. Sit oli se kertan kun auringonpolttamasta tukasta piti itse yrittää saada vähän terveemmän oloinen ja värjäsin sen sellaiseksi lämpimäksi vaaleanruskeaksi. Paha vaan että lopputulos oli lähempänä mustikkamaitoa kuin kermakarkkia. Sen jälkeen en vuosiin koskenut tee-se-itse hiusväreihin, kunnes viime kesänä tuli mitta täyteen. Raidat ja leikkaus mun nyrhittyyn päähäni maksoi tippeineen kolmatta sataa. Joo, työ maksaa ja värit maksaa ja sen kampaajan opintolainakin pitää maksaa ja se vuokratuoli, mut oikeesti hei... Ostin siis laatikollisen ruskeeta väriä ja olin ihan kohtuullisen tyytyväinen siihen punaruskeeseen. Marraskuun alussa kävin vikaa kertaa leikkaamassa tukkani ammattilaisella ja se maksoi satasen. Tukka on pysynyt kuosissaan omin saksin ja kaupan värein. Väri on syksyn pimetessä tummunut lopulta sellaiseen lämpimän sävyiseen mustaan ja nyt kevät auringonsäteiden paistaessa teki mieleni taas vähän vaalentaa.





Kaupasta mukaan sellainen jo värjättyjen hiusten vaalentamiseen tarkoitettu väri. Lopputuloksena vaaleammat juuret ja musta muuten. Hain seuraavan paketin ja päädyin kupariseen juurikasvuun ja tumman ruskeaan kuontaloon. L lohdutti et on se ihan hyvä... jos vaikka vähän jotain raitoja laittais keventämään... hampaitten välistä sihisin jotakin sen suuntaista että varmasti en maksa montaa sataa neljästä viirusta, saati sit värin korjaamisesta. Marssin takaisin kauppaan ajatuksella että ”kolas kerta toden sanoo... ihan varmasti” ja tulin kotiin värinpoistoaineen ja kolmannen hiusvärin kanssa.

Tavailin sitä värinpoistoaineen käyttöohjetta ja totesin et se vissiin on aika pahaa myrkkyä. L epäili et päädyn vielä peruukkikauppaan. Rohkea rokan syö... kaksikymmentä minuuttia ja musta oli tiessään. Vähän se kirveli valuessaan otsalle ja silmistä valui vettä niissä höyryissä, lopputuloksena sellainen kummallinen kellervä sävy. Olis sitä saanut pitää päässä tunninkin mut pelkäsin et se sulattaa mun hennot suomalaiset hiukset. Vähän heräs pelko ja epäusko ja aloin jo itsekin miettiä mistäköhän sen peruukin sais tai et ehkä mun täytyy vaan olla rohkea ja luoda uus skinitrendi.

Kolmas väri siis kehiin... ei siitä tumma tuhkanvaalea tullut, mutta kyllä mä tyytyväinen silti oon. Tällä mennään ja loppulasku oli $7+$7+$10+$7= $31 ei paha. Mitäpä sitä ei tekisi säästääkseen rahaa ja aikaa. Mua nimittäin myös rasittaa istua siellä kampaajalla aina useampi tunti. Tässä touhussa menee vaan tovi ja senkin aikana voi puuhata muuta.


Kommentit

  1. Kaunotar <3 Todellinen näyte siitä, että kun itse tekee saa sellaisen kuin osaa. HIENOT HIUKSET!!!

    Itse en osaa tehdä tukalleni mitään, mutta onneksi on taitava kampaaja, jolle pääsee iltaisin/viikonloppuisin.

    Kade oon myös auringosta :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...