Ensimmäinen
maanantaiaamu kesäaikaa on, no haastava tai vauhdikas mutta lopulta kaikki
M on kuitenkin ihan oikeeseen aikaan siellä missä pitääkin ja mulla kuppi
kahvia ja kone nenän edessä.
M on sellainen
aamuhaaveilija. Samanlainen kuin setänsä kuulemma oli aikanaan, istuu ja
tuijottaa jonnekin kaukaisuuteen ne pikkarit kädessään ja unohtaa kokonaan et
piti pukeakin ja käydä vessassa ja... Sama aamiaispöydässä, ja lopulta se
aamiainen jää siihen – syömättä. Sen se on perinyt isältään. L ei koskaan syö
aamiaista ja M taas ei syö aamiaista jos se ei ensin ole saanut herätä
rauhassa. Ensimmäisenä kouluaamuna kesäaikaa kukaan eisaa herätä rauhassa.
Huomenna tää menee jo helpommalla.
Yöllä se hiipi
pitkästä aikaa meidän väliin. Tai ei se varsinaisesti mitään hiipimistä ollut
kun toinen juoksee meidän sänkyyn kuin demonit ois ajaneet sitä takaa,
äänekästä menoa se oli. Aamusta ne demonit oli siirtyneet O:n sänkyyn ja
heräsin siihen et toinen huusi kuin henkensä hädässä, kello oli seitsemän.
Herättyään hetken mun sylissä alakerrassa se kysyy multa hämmentyneenä et missä
kaikki muut on... nukkumassa. Eka arkiaamu kesäaikaa, yleensä meillä ei
seiskalta nuku enää kukaan - paitsi L.
Kommentit
Lähetä kommentti