Siirry pääsisältöön

kiltit, tylyt, asialliset - mä


Mä rupesin eilen miettimään ihmissuhteita tai ihmisiä siis noin kokonaisuudessaan – haa, tosi syvällistä – eiku siis sillai miten toiset ihmiset on ihan ylettömän kilttejä ja toiset sit hmm... no, vähemän kilttejä. Ei ylikäveltävästi, mutta niin että niistä välittyy sellainen tunne et ne haluaa aina hyvää kaikille ja ajattelee jotenkin ystävällisesti ja kauniisti ihmisistä. Mä mietin sitä et mun ympärillä on paljon näitä kilttejä ja ehkä niille pitäis muistaa sanoa et arvostaa sitä kiltteyttä, ystävällisyyttä ja kauniita ajatuksia. Aina nekään ei onnistu, mutta kellekään ei koskaan tuu mieleenkään etteikö tarkoitus olis ollut hyvä. Musta se on kadehdittavaa ja musta olis ihanaa kyetä siihen. Harjoittelen asiaa, taidan olla liian laiska kiltiksi.

Seuraava ryhmä on tylyt. Tylyjä on kahdenlaisia. Oikeesti tylyjä ja sit niitä jotka ei oikeesti oo ollenkaan tylyjä, mut ne vaikuttaa vaan sellaisilta koska niitten tapa sanoa asioita ei välttämättä aina ole se hienotunteisin. Tarkoitus on kuitenkin hyvä ja lämmin. Kun feikkitylyyn tutustuu huomaa että siellä tylyn alla on maailman ihanin ja lämpimin sielu, no ehkei ihan sitäkään, mutta siis lämpöä ja kauneutta kuitenkin.

Mä itse kuulun kai siihen kolmanteen, vaikeasti lähestyttävien ryhmään , niihin jotka etenkin vieraammassa seurassa on niin kuvottavan asiallisia ettei niistä saa irti yhtään mitään. Se on kilpi, suoja haavoittumista vastaan. Se on vaan siitä paska juttu et silloin jos ei mitään anna ei voi paljoa saadakaan.

Tutummat sit taas tietää et mä oon ärsyttävä besserwisseri, jolla on mielipide kaikesta ja kaikista. Miksi mietin tätä tänään? No kun eilen törmäsin taas kerran siihen että kyllä muillakin on elämä ja omat haasteensa, eikä vaan mulla... Minä, minä, minä. Minä, minä, minä...

Asetin taas kerran tavoitteeksi kasvaa ystävällisemmäksi, joviaalimmaksi, avarakatseisemmaksi ja helpommin lähestyttäväksi. Lupasin muistaa ajatella asioita sieltä toisten vinkkelistä – vaikeeta – mutta lupasin taas kerran muistaa. Lupasin kuunnella, lupasin ottaa huomioon. Teen töitä tullakseni paremmaksi ihmiseksi, jokainen päivä. Tuntuu että projekti etenee hitaasti, liian hitaasti.


Kommentit

  1. Ihana Sinä
    Ole itsesi, ole aito, älä yritä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeessa oot. Joskus olis vaan kivaa olla toisenlainen, sellainen kiva tyyppi :)

      Poista
  2. Ihana kirjoitus! Mulla on samankaltainen projekti! Musta ainaki mun on tärkeetä hiukkasen yrittää, jotta läheisillä ja loppupeleissä mullakin ois miellyttävämpää. Hienotunteisuus ei oo turhaan arvostettua, mut se on usein turhan vaikeeta. ;D

    T:Yks besserwisseri

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...