Siirry pääsisältöön

kun autisti matkustaa sittenkin

Vuosi sitten, kun me palattiin aika tarkkaan samalta reissulta oli sekä lapsen, että sen sisarusten ja vielä vanhempienkin mielipide se ettei autisti matkusta tai että me ei ainakaan haluta matkustaa autistin kanssa.   Korjaan vuoden takaista lausuntoani. Autisti kyllä matkustaa. Se matkustaa jos sillä on riittävän tarkka käsitys siitä mihin se on menossa, mitä siellä tapahtuu ja minkälaista siellä on. Meillä oli ihanaa. Meillä oli oikeesti ihan vaan ihanaa...Kotimatkalla M kysyi autossa et mennäänhän me taas ensi kesänä - samaan paikkaan.

Eka pysähdys lounaalle tai välikahville tai ihan mille vaan...




Mä nyt vaan tykkään näistä tuulimyllyistä...

ison joen ylitys

kaukana horisontissa siintää rakennuksia... ne on Hanfordin taloja. Hanford Nuclear Site näkyy tossa yllä olevassa kartassakin. Täällä on aikanaan rakennettu ydinpommeja, tänä päivänä se on alueen suurin ympäristöongelma maaperään vuotavine säiliöineen. 


nykyaikaiselle lapselle tää ei tosiaankaan oo lehtiö ja kuulakärkikynä, vaan "Drawing iPad"

meidän eka viinipysähdys Benton Cityssä...



Fidelitas avaa oman "tasting roomin" tähän meidän kotinurkille... mä olen innoissani, koska ainoa syy miksi me ei olla kuuluttu näitten klubiin on ollut tähtitieteellisen kalliit posimaksut niille viineille...



toinen pysähdys oli kävelymatkan päässä siitä ekasta


viinikoira "Buddy"


meidän maistellessa viinejä sai lapset kiipeillä Cooperwinesin Cooper viihdytti meidän lapsia muun muassa esittelemällä niille venettään, ja juoksuttamalla niitä pihalla koiran kanssa... sitä vois jo kutsua palveluksi... niin ja se myös tarjoili muille asiakkaille roikottaen meidän K:ta kainalossaan ;)


sama hotelli kuin vuosi sitten... pyyhkeitä tosin tuli siitä et viime kerralla me oltiin kolmannessa kerroksessa ja nyt tokassa... miten se edes muistaa?






ei jäänyt nälkä

M:n painopeittona



oli totaalinen kuningasajatus nousta aamulla K:n kanssa heti kun se avas suunsa klo 6.01 ja kiikuttaa se ulos hotellihuoneesta niin et muut sai nukkua...


aamukuuden aamiaisella

kuin kotonaan hotellin aulassa

tätä ne oli odottaneet... vuoden



mukana sadussa...

TAAAAAAAS ajetaan

...hyvänviinin lähteille





tässä kohdassa M:n mitta tuli täyteen sen veljiä ja me jakaannuttiin kahteen ryhmään vähäksi aikaa



ehkä makein junarata - ikinä








K käy kierroksilla




ostoksia




kello kuuden aamiainen, vol.2


päätettiin ajaa kotiin mutkan kautta ja esitellä lapsille ihan oikea, elävä tulivuori


pissatauko







lounastauko

eka näkymä Mt Rainierista, kotoisasti Reiska vaan... lavalla allekirjoittanut












maailman katolla











pojat kiusaa M:aa... onneksi ollaan jo melkein kotona



Kommentit

  1. Kävin pariinkin otteeseen teidän reissussa, ensin puhelimen selaimella, päälle vielä töissä jättinäytöllä.

    Kiitos, virkistyin! :)

    VastaaPoista
  2. Ihania lomakuvia. Varsinkin se L ja lapset. Mut teidän pitää saada sellainen, jossa säkin oot!

    Ja oon kyllä superiloinen, että teidän matka oli onnistunut. Rohkea rokan syö, onneksi kokeilitte uudelleen viime vuoden haasteista huolimatta!!

    Mahtava havainto muuten tuo drawing IPad!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...