uimassa

Jää lyhyeksi tänäänkin... toiset tykkää kuvapostauksista, toiset - niin kuin mä - toivoo enemmänkin... Päivä meni rannalla uidessa, syömisterapiassa ja muuten vaan hääräillessä. Kaksi väsynyttä nuorta miestä nukahti viidessä minuutissa ja isosisko on edelleen fillaroimassa faijansa kanssa.

Tän päivän saldo: Mä sain kannustusta kanssasisarelta - toisen autistin äidiltä, M oppi uimaan uimalaudan kanssa, K oppi sukeltamaan ja uimaan käsipohjaa, ja O - lapsi joka ei edes kylve - oppi uimaan käsipohjaa ja puhaltamaan veteen täysin vapaaehtoisesti. Kylpyyn se ei kyllä edelleenkän ole halukas menemään.

Syömisterapeutin kanssa juteltiin ja neuvo oli jatkaa yksilöterapiaa ryhmäterapian rinnalla. M:n suun motoriikka on edelleen aika kehittymätöntä, eikä ne nielurisat tietty tätä prosessia ainakaan helpota. Huomenna mennään juttelemaan aiheesta psykologille - siis peloista ja syömisestä, ei nielurisoista - ja ehkä me tähänkin asiaan saadaan jossakin vaiheessa edes jonninmoista tolkkua. M itse inhoaa syömisterapiaa ja sen mielestä se on lähinnä yksi ihmisen kiduttamisen muodoista.

M:n kärsiessä kidutuksesta me muut käytiin "kaatopaikalla" ja kotona odotti lasten odottama paketti.

ihanat miehet rannalla

ilman mun kärriä en pärjäis uimarantakamojen kanssa 

transfer station eli kaatopaikka

näihin kontteihin ne roskat kipataan

"talon" alla kontit

auto punnitaan sisään mennessä ja ulos lähtiessä ja sen mukaan maksetaan

näihin tuli; mansikoita, mehua, jogurttia