Vika leiripäivä
esityksineen on takana ja edessä on taas paluu siihen puolihataraan normaaliin.
Leiri teki hyvää koko joukolle, ennen kaikkia sinä harjoitusjaksona tulevaa
varten. Oletettavasti meillä lauletaan ja tanssitaan leirimusiikin tahtiin
vielä pitkään. Vikan leiripäivän kunniaksi pojat vetelikin sit kunnon nokoset
kotona päivän päätteeksi. O nukkuu edelleen ja K ja M leikkii leiriä keskenään.
Esityksen jälkeen
luovuttaessani ”omia” lapsiani vanhemmilleen juttelin yhden – neljän lapsen -
äidin kanssa ja todettiin yhdessä miten moninkertaisen upeeta on nähdä näitten
erityisten pärjäävän. Ei siksi että ne on erityisiä, vaan siksi että vanhempana
tietää minkälaisen matkan ja työn takana on ollut tulla siihen kohtaan jossa
toinen pärjää yhtenä ryhmästä, ilman että siitä suoraan näkee että se on
jotenkin erilainen. Samaa tolkutonta ylpeyttä tunsin tänään omastani. M lauloi
ja tanssi, paremmin kuin moni muu omasta ryhmästään.
Tänään me saadaan
meidän kesälemmikki, "Buddy". Buddy on marsu ja se asuu meillä
kuukauden, sillä oleteksella ettei Koira pääse siihen käsiksi ja syö sitä. Lapset
on innoissaan ja riitelee siitä kuka saa nukkua Buddyn kanssa samassa
huoneessa.
Kommentit
Lähetä kommentti