Siirry pääsisältöön

playing hooky

Aamulla kellon pärähtäessä soimaan kello 05:30 mua väsytti. Väsytti isolla alkukirjaimella. Väsytti sen verran että miltei jätin menemättä. Väsytti niin että vasta kuntoklubin edustalla tajusin että mulla oli edelleen jalassa tohvelit. Hyvä että menin. Sain oman radan ja sen myötä totaalisen nirvanan. Viereisellä radalla räpiköi aasialainen nainen josta mulle tuli lähinnä mieleen uppoavasta laivasta pelastautuva uimataidoton ihminen... oli huikeeta miten se kuitenkin pysyi pinnalla, ja miten se jaksoi. Itse olisin sillä tyylillä jaksanut räveltää korkeintaan yhden altaanmitan.

Joskus olis hyvä pitää vapaapäivä, myös lasten. Me tehtiin M:n kanssa eilen illalla sitä sen tiedeprojektia ja muita läksyjä, pieniä taukoja lukuunottamatta, liki neljä tuntia...


tieteellinen koe, osa A

tieteellinen koe, osa B

valmis tuote... vitsit et MÄ olen hyvä... M vähän avusti

sit me pelattiin äännepeliä...

...ja luettiin ne kolme kirjaa...

...tehtiin matikkaa...

...ja fonetiikkaa...

...ja lisää fonetiikkaa

Tänään aamulla oli terapiat yhdeksästä yhteentoista, ja toimintaterapeutti kommentoi ihan erikseen että se oli pistänyt M:n hommiin – ihan toden teolla – ja lykkäs vielä kotitehtävätkin mulle kouraan. Terapiasta olis pitänyt ajella pikalounaan kautta kouluun, ja koulun jälkeen sit taasa jatkaa läksyillä... jossakin kohtaa matkalla Klinikalta moottoritielle sain idea, ajoin auton tiensivuun ja kysäisin prinsessalta et mitäs jos me ei mentäiskään kouluun. Hetken aikaa se katsoi mua hölmistyneenä ja kysyi et onko se sama asia kuin myöhästyä, ja mä vastasin että ei... jos ei mene ollenkaan, ei voi olla myöhässä.

Siitä tienvierestä soitin samantien koulun poissaolopuhelimeen, ja kirjoitin sähköpostit opelle, koulusihteerille ja rehtorin sihteerille... ”M:n vatsa on kipeä ja M ei tule tänään kouluun.” Sen jälkeen valitsin moottoritien liittymistä sen joka vei länteen ja me ajeltiin ostarille humputtelemaan – koko päiväksi. Jossakin vaiheessa sähköpostiin ilmestyi Opelta viesti huomisesta matikan kokeesta, ja mä olin entistä tyytyväisempi meidän vapaapäivään. M osaa numerot 11-20 etuperin ja takaperin, eiköhän se pärjää ihan hyvin huomisessa testissä.

Me käytiin lounaaksi jätskillä, ja sitten leikkipaikalla leikkimässä. Me käytiin ensin yhdessä kaupassa ja sitten toisessa kaupassa ja lopulta me räjäytettiin pankki legokaupassa. Samaan aikaan 700.000 ihmistä bailasi Seattlen keskustassa Seahawksien Super Bowl voittoa...pelkästään Seattlen koulupiirissä 600 opettajaa ja 13.000 oppilasta oli "sairaana".Ihan kuriositeettinä kerrottakoon että vuonna 1995 Suomen voittaessa jääkiekon MM-kultaa oli joukkuetta vastassa noin 40.000 ihmistä.

sähköauto keräsi lisää voimia meidän humputellessa

"lounas"

mä olin unohtanut miten ihanan rauhallista lasten sisäleikkiksessä on koulupäivän aikana...


ostari valmistautuu kiinalaiseen uuteenvuoteen... edessä on hevosen vuosi

ja sit me tultiin kotiin ja valmistauduttiin matikan kokeeseen...

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...