Siirry pääsisältöön

"tänään sinun lapsesi on onnellinen"

Me ollaan viimeisen viikon aikana postettu M:n elämästä maitotuotteet. Siis oikeesti poistettu. Sille tasolle että pizzan päälle tulee soijajuustoa, lasiin manteli- tai kookosmaitoa ja aamulla pannareiden päälle kookoskermavaahtoa. Jäätelö on kookosjätskiä, suklaa maidotonta ja jugurtti mantelia tai kookosta... Ahdistuslääkitystäkin on säädetty, ja annos nostettu 5mg:sta 6 mg:aan. Vatsa toimii taas... 

Aamulla mä ajan sen poikien kanssa terapiaan. Matkalla keskustellessa me käsitellään aiheita Jeesuksesta kuolleeseen veljeen ja maitotuotteitten kautta mun sairaalatyöhön ja Ystävänpäivään ja... meidän keskustelut on usein sellaisia et ne pitäis saada nauhalle... väittäisin että noitten kolmen aivoitukset on aika usein vähintäänkin viihdyttäviä ja maailmaa avaavia. Me puhutaan elämästä ja kuolemasta. Me puhutaan Jumalasta. Me puhutaan rukouksen voimasta ja pienistä arkisista asioista.


Mä jätän M:n sen terapeutin kanssa ja lähden poikien kanssa ruokakauppaan. Ostan illaksi hummeria, onhan kuitenkin Valentine’s. Hummerinpyrstöt irtoaa tänään $6/pyrstö. L:lle oon erikseen sanonut ettei kannata ostaa kukkia, ostetaan se tusina ruusuja huomenna kympillä, tänään ne maksaa vähintään tuplahinnan. Lupaan rakastaa sitä ilman ruusujakin.




Tuntia myöhemmin mä istun terapeutin huoneessa M:n natustaessa välipalaa jannujen kanssa odotushuoneessa. M:n ihana terapeutti aloittaa kertomalla että se on ekaa kertaa kuullut M:n nauravan ihan oikeesti. Myötäilen ja myönnän että M – melkein kuusvee – on oppinut nauramaan. Sen nauru helisee ja pulppuilee ja täyttää maailman... se kuulostaa ihanalta. Muitten lapset oppii nauramaan sitä ihanaa helisevää naurua joskus kolmen kuukauden tietämillä. M oppi nauramaan vähän vaille kuusivuotiaana ja mä rakastan sitä helinää. Ehkä vuoden me ollaan keskusteltu sen kanssa siitä mitä on oikea nauru, ja miltä tuntuu nauraa. Siitä miten nauru kutittaa vatsanpohjaa ja miten sitä ei voi estää tulemasta... Mistä tietää että nauraa ihan oikeasti. M:n terapeutti toteaa että tänään hän saattoi sanoa meidän prinsessasta että sillä oli kaikki hyvin, mikään ei ahdistanut ja se oli kaikinpuolin oppikirjaesimerkki onnellisesta, hyväntuulisesta lapsesta. Voiko yksikään vanhempi kuulla mitään parempaa kuin sanat; ”Tänään sinun lapsesi on onnellinen.”

Me puhuttiin siitä miten kaksi vuotta takaperin M täytti klassisen autismin diagnoosin kriteerit. Me puhuttiin siitä miten valtavan pitkälle me ollaan kuljettu siitä hetkestä. Varovaisesti terapeutti kysyy miten itse näen nykyhetken, vieläkö M saisi diagnoosinsa jos sitä nyt haettaisiin. Miten me vanhemmat koetaan nykytilanne. Vastaan että ollaan L:n kanssa paljon siitä puhuttu ja melkein kallistutaan siihen, että hyvinä päivinä ja viikkoina se ei enää diagnoosiansa saisi. Huonona päivänä tai viikkona se olis rajatapaus... se olis se ehkä, en tiedä, ei osaa sanoa. Ei autismi autistista lähde, paitsi joskus, harvoin... ihan kamalan harvoin. Alan kallistua maitouskovaiseksi. Alan kallistua uskomaan siihen että on autisteja joiden aivoille kaseiini on myrkkyä ja myrkyn poistaminen helpottaa elämää eksponentiaalisesti. En edelleenkään usko että maitotuotteet aiheuttaa autismia – siis yhtään kenellekään  - mutta olen taipuvainen uskomaan että fyysinen pahoinvointi vaikuttaa henkiseen hyvinvointiin ja on omiaan aiheuttamaan voimakkaitakin oireita – käyttäytymisessä. Vatkaan mielelläni kermavaahdon kookosmaidosta. Tykkään tästä nauravasta lapsesta.


Yhdessä ja yksissätuumin ollaan samaa mieltä siitä ettei vielä ole aika testata uudestaan. Vielä ei ole aika katsoa miten kävis, saisko se diagnoosin vai ei. Ahdistuneisuushäiriö sillä toki pysyis, ja ehkä ADD:kin. On kuitenkin helpompaa luovia maailmassa – koulu – kun tarvittaessa voi kansiosta vetää esiin sen lausunnon jossa lukee ”laaja-alainen kehityshäiriö”. Voi vetää sen paperin sieltä kansiosta ja sanoa pontevasti että mun lapsella on oikeus... ja sit niitten on pakko kuunnella mua. Mietin että onko seuraava vaihe elämässä opetella elämään sen ei-autistisen lapsen vanhempana.


vaaleanpunaisia pannareita kookosjugurtilla, tuoreilla mansikoilla ja vadelmahillolla

pizzaa... etualalla M:n pizza soija"juustolla"

Kommentit

  1. onnellinen lapsi on ihan kaikki mita tarvitsee, naurun helinaa teidan paiviin!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...