E-ehkä, E-en tiedä, E-en osaa, A-apua!!!

Tuijotan edessäni olevaa kaavaketta. Inhoan kaavakkeita. Tunnen kaavakkeita kohtaan valtavaa vastenmielisyyttä ja ahdistun keskimäärin jo kolmannen kysymyksen kohdalla; nimi, syntymäaika, vanhemman nimi – siis kumman vanhemman, vai molempien? Onko sillä väliä? Mulla olis aina sen seitsemän kysymystä kaavakkeen laatijalle. Jos siinä prujussa kysytään lääkityksiä, niin laitetaan ko myös määrät ja aloituspäivät? Vai laitetaanko vaan lääkkeen nimi? Miten täytetään kohta; ”Does your child have special health care needs?” Siis jos jo aiemmin samassa paperissa on kerrottu sen diagnoosit. Onko sillä sit jotain erityisiä tarpeita vai kirjoitetaanko siihenkin ne samat diagnoosit kuin sinne ylemmäs? Mä en osaa täyttää tätä!

Seuraava paperi on vielä kamalampi. Kysymyksiä on 79. Niihin pitää valita vastaukseksi; E-ei koskaan, H-harvoin, U-usein, M-melkein aina. Mikä vaihtoehto näistä on J-joskus tai T-toisinaan. Sit nää samat vastaukset pitäis vielä merkata painoarvon mukaan; E-ei tärkeää, T-tärkeää, K-kriittisen tai ensiarvoisen tärkeää. EOS-en osaa sanoa loistaa poissaolollaan. Mistä mä tiedän miten tärkeetä on että se haaveilee sen sijaan että kuuntelis? Onko se K-kriittisen tärkeää vai ehkä vaan T-tärkeää? Sen osaan sanoa et sitä tapahtuu U-usein.

Miksi se ei voi olla sellainen keskinkertainen, sellainen ettei mun tarttis täyttää näitä kaavakkeita, joita en edes osaa täyttää? En halua täyttää kaavakkeita? Haluun et Fredde täyttää, ja sit jos se täyttää on se kuitenkin täyttänyt ne mun mielestä ihan väärin. Miksi ihmisen pitää näin olla kohtuuttoman epävarma kaavakkeen täyttäjä?

Tilaisuudessa josta kannoin nää kaavakkeet kotiin, istui saman pöydän ääressä M:n opettaja ja erityisopettaja Se kaavakenivaska oli siltä psykologilta jonka kanssa puhuin eilen. Yhdessä me käytiin läpi M:n loistavaa välitodistusta – jonka se sai eilen. Ei siinä paljoa puhuttavaa ollut, itsestäänselvyyksiä. Parhaat arvosanat asiatekstin lukemisesta ja kirjoittamisesta, fysiikasta, matematiikasta ja kaikesta missä pärjää logiikalla. Ikätasoinen tai vähän edellä kaunokirjallisuudessa, fiktiivisen tekstin luomisessa, musiikissa ja kuviksessa, kaikessa siinä missä ei pärjää puhtaasti loogisella ajattelulla. Liikunnallinen.

Keskityttiin ruotimaan niitä muita asioita, tärkeämpiä asioita. Sitä että sillä on tovereita tai kavereita, mutta ei ystäviä. Sitä ettei se osaa syventää sitä toveruutta kaveruuden kautta ystävyydeksi, vaan sille riittää se että se sen jonkun tyypin kanssa oli yhdessä kiipeilytelineellä. Riittäähän se tavallaan, mutta harvempi meistä kutsuisi sitä ystävyydeksi, vai onko kaupan lihatiskin myyjä tai se tyyppi jota tervehdit salilla koska se sattuu aina olemaan siellä samaan aikaan sun kanssa sun? Me puhuttiin siitä ettei M osaa erottaa koska mistäkin asiasta puhutaan, ja että siirtymät on hankalia, ja me puhuttiin sen ahdistuneisuudesta, siitä että se pelkää ettei se osaa,ehdi tai myöhästyy. Se pelkää ettei aikuinen hyväksy sitä tai että se tekee virheen huomaaamattaan. Näistä asioista me puhuttiin, näitä asioita mä yritän ilmaista laittamalla rasteja kohtiin E, H, U ja M, painoarvoin E, T, K. Akateemisesta puolesta ei tarvitse puhua, mutta miten mä viestitän nää asiat näillä annetuilla vaihtoehdoilla. 

Helmikuun 9. on K:n ja 19. M:n erityisopetussuunnitelmapalaverit, IEP tai HOJKS.