Jos jollekin ei
jostaki syystä ole vielä tullut selväksi niin korostettakoon vielä kertaalleen
että mä kuulun hyvinkin vahvasti kategoriaan sohvaperuna, ottaen huomioon että
ihan oikeesti ehdin harvemmin istumaan siellä sohvalla ja sipsitkin jää
syömättä. Sen sijaan lasissa on kuplivaa näin tiistai-illan kunniaksi, pöydällä
palaa kivilyhdyissä tuikut ja lauma leimaa tossa vieressä robotteja.
En laske itseäni
aktiiviseksi liikkujaksi. Mun liikunta rajoittuu metsäpolulle Koiran kanssa,
ulkoiluun tai puuhaamiseen lauman kera tai satunnaiseen pyöräretkeen. Joskus
tulee käytyä jalan kaupassa tai vaikka siellä silmälääkärissä. En varsinaisesti
harrasta liikuntaa – ikinä.
On mulla aina
ollut lenkkarit sitä puskassa rämpimistä varten. Siihen on saaneet kelvata outletistä
tai tarjouksesta ostetut ihanmitkätahansa – lue Niket tai Reebokit. Kunnes.
Jalka perhana alkoi kipeytymään tosta sääriluun sisäpuolelta turhan usein.
Ensin se oli satunnaista ja lopulta jalka oli kipeenä aina kun mulla oli ollut
tossut jalassa. Bussipysäkin maratoonarit osas kertoa että mulla on A) vanhat
tossut – ai pitääkö niitä vaihtaakin? B) epäsopivat tossut – onko niitä
jotenkin erilaisiakin? Mä luulin et ne kalliit, siis yli kolmenkympin, on
jotain hifistelijöitä varten. Olin jotenkin kuvitellut et pääasia on et ne ei
hierrä. Mulle neuvottiin et mun pitää mennä jonnekin tolkuttoman kalliiseen
askelanalyysiin. No en varmaan mene, kyllä mun täytyy kyetä kiertämään
kortteli, kävelemään bussipysäkille ja rämpimään kuralätököissä metsässä ihan
analyyseittäkin. Jatkoneuvo oli perehtyä erilaisiin tossuihin netissä ja sit
vaan koklata.
Googlasin
lättäjalkaan sopivia lenkkareita. Ei niin että mulla olis lättis, mutta niistä
kolmenkympin, viisvuotiaista Nikeistä tuntui puuttuvan se jalan kaaren tuki.
Meinasin pyörtyä kun mulle suositeltujen tossujen hinta oli järestään päälle
satasen. Kuka hullu maksaa lenkkareista tällaisia summia? Ehkä ne maratoonarit
siellä bussipysäkillä. Opin että näitä kenkiä on erilaisia merkkejäkin, siis
muutakin kuin ne Niket ja Reebokit. Oli kaiken maailman Asicseja ja Brookseja
ja mitä lie lentäviä lautasia. Kävin rämpimässä puskissa ja jouduin taas
linkuttamaan viikon verran Danskot jalassa kun muilla ei kyennyt kävelemään
ollenkaan. Annoin periksi ja investoin. Tilasin itselleni elämäni ensimmäiset
satasen tossut, $97 alessa. Päädyin niihin lentäviin lautasiin. Brookseissa
olis kuulemma ollut myös hyvä tuki, mut niihin ei kyennyt hinnan noustessa
lähemmäksi kahta sataa. Ranskalaiset Saucony Omnit.
Vapisevin käsin
vetäisin lenkkarit tänään jalkaan ekaa kertaa. En pelännyt niinkään niitä
lenkkareita kuin sitä minkä joutuisin metsässä kohtaamaan. Eilen illalla kun
kuuntelin niitten tavanomaisten pöllöjen sijasta kuinka kojootit tappoivat
meidän talon takana jonkun, äänestä päätellen koiran. Se oli karmaisevaa
kuultavaa, enkä todellakaan halunnut törmätä kenenkään rakkaan lemmikin
raatoon. Kojootti on näistä meidän kulmien villeistä pelottavin. Se peittoaa
mun mielessä mennen tullen puumat ja karhut. Kojootti on uhmakas, ylimielinen
ja peloton. Se seuraa ihmistäkin metsässä vailla pelkoa. Liian monta tarinaa
olen kuullut golfkentällä tai metsäpolulla perässä kulkevasta pedosta, en
urbaanilegendaa vaan ihan ystävien kertomana. Karhuilta ja puumilta ei tarvitse
suojella lapsia, kojootilta pitää. En onneksi joutunut kuvaamaan kenenkään
koiranraatoa. Karhu ja puuma väistää ihmistä, kojotti on tappaja eikä sitä
kiinnosta kuka siellä polulla kulkee.
Aivan parhaat
tossut. Kannatti maksaa. En taatusti hanki uusia kolmen kuukauden kuluttua,
enkä ensi vuonnakaan. Ostan uudet sit kun säären sisäsivu ilmoittaa et on aika
ostaa uudet. Kyllä kannatti investoida. Jokainen meistä käyttää rahansa
erilaisiin asioihin. Ekaa kertaa investoin lenkkareihin. Mun mielestä on
itsestäänselvyys maksaa keittiöveitsestä muutama satanen. Toisen mielestä se
viidenkympin pölkky, missä on kymmenen veistä on riittävä.
 |
| Saucony aka flying saucer |
Kommentit
Lähetä kommentti