Siirry pääsisältöön

sekalaista elämästä ja toisen ihmisen epätoivosta

Ne on kaikki kouluissaan ja Koira natustaa tossa vieressä kalannahkaa. On ihanan hiljaista, niin hiljaista että kuulen seinäkellon tikityksen shiatsuhierojan hurinasta huolimatta. Olohuoneessa on takkatuli, pöydällä muutama Kivituikku luomassa tunnelmaa mun aamuhetkeen.

Hymyilen itsekseni kun mietin Kummitäti K:n eilistä epätoivonhetkeä. En hymyile epätoivolle, hymyilen epätoivon syylle. Epätoivon aiheuttaja on maanantaina täyttänyt kahdeksan viikkoa ja tullut kotiin. Se pissaa ja kakkaa kaikkialle. Se puree ja ulisee yksin jäädessään, se on suloinen kuulemma vaan silloin kun se nukkuu, eikä se koskaan nuku ainakaan öisin. Lapsetkin sitä pelkää ja epätoivoinen Kummitäti miettii palauttavansa koko otuksen sinne mistä se tulikin. Yritin lohduttaa puhelimessa, ja samalla kuulostaa empaattiselta ja vakavalta – osaanottavalta – läpi nauruntyrskähdysten ja virneen. On niillä koiria ollut ennenkin, ei vaan koskaan kahdeksanviikkoista. Lupaan että se kasvaa nopeammin kuin ihmislapsi, sehän on jo murrosiässäkin muutamassa kuukaudessa. Nyt se on kuitenkin vauva, vauva joka on päättänyt ottaa laumansa johtajuuden.

Illalla tunsin uudenlaista yhteenkuuluvuutta. Istuin ystävien kanssa kuukausittaisella klubi-illallisella. Tammikuuhun kuuluvasti yks oli jollain puhdistuskuurilla, toinen minimalismilla, kolmas teedieetillä ja neljäs jollakin seuraavalla. Kerrankin pääsin osallistumaan tähän keskusteluun, olenhan retkahtanut päivän muotidieettiin 5:2een. Pakkohan sitä oli kokeilla, jos ei muuta niin uteliaisuudesta, ja ennen kaikkea kilpailuhenkisyydestä. Minä joka en koskaan retkahda näihin. Minä joka oikein hyvin tiedän ettei oikotietä onneen ole. Minä joka en kerta kaikkiaan usko moiseen hömppään, vaan uskon järkeviin elämäntapoihin. Tunnen itseni ihanan epäjärkeväksi ja naiselliseksi. Ihanaa olla muitten mukana ihan hömppä. Ihanaa heittää hetkeksi narikkaan kaikki se minkä noin tsiljoonalla istunnolla ravitsemusterapeutin kanssa olen jo oppinut. Olen muodikas edes kerran elämässäni. Kulmakarvat taisivat tosin nousta jonnekin hiusrajan yläpuolelle kun yks pöydässä istujista sanoi olevansa samalla dieetillä, se jonka olis ehkä enneminkin asiallista kerätä viis kiloa kuin poistaa ne. Se jonka rintalastan erottaa jo muutenkin villapaidan lävitse.

endiivin täytteenä sinihomejuustoa, saksanpähkinöitä ja päärynää

krostinilla avocadoviipale ja sen päällä paistettua appelsiinia


Puhuttiinhan me muustakin. Puhuttiin jalkapallosta ja tulevasta Superbowlista, puhuttiin elokuvista ja miehistä, ja bensan hinnasta. Puhuttiin elämästä noin yleensä. Oikeastaan me ei juurikaan puhuttu niistä erilaisista dieeteistä, kunhan käytiin läpi millä kukin nyt sattuu just tällä hetkellä olemaan. 

tankki täyteen, 101 litraa $42.69

K:n opettaja haluaa palaverin. Se haluaa istua alas ja uusia jannun tavoitteet. Mä mietin pitäiskö se viedä psykologille - siis lapsi, ei opettaja. Kyllä se kotona leikkii, koulussa se ei kuulemma edelleenkään osaa leikkiä, tai siis leikkii rinnakkain koulutovereitten kanssa. Toinen mihin ne oli kiinnittäneet huomiota oli se että se jämähtää omaan juttuunsa ja jos toinen puhuu sille vaikka eilen leipomistaan muffinseista jatkaa K keskustelua omasta kiinnostuksen kohteestaan kiinnittämättä lainkaan huomiota puheenaiheeseen. Ollaanhan me tiedetty et sillä on autistisia piirteitä, mutta onko se sittenkin autisminkirjolla sekin. Onneks ensiviikolla on aika psykiatrille, jutellaan asiasta siellä. Katsotaan mitä se sanoo.

Sähköpostiin kolahtaa viesti M:n koulupsykologilta. Se haluu luvan testaamiseen. Saa testata mun puolesta, mä haluaan kuitenkin myös jutella sen kanssa. Psykologin listalla on tutusti ja odotetusti M:n sosiaalinen ja emotionaalinen kehitys. Sen lisäksi sille on hypännyt M:n kyky organisoida. Luen sähköpostia ja koen saaneeni hiljaisen synninpäästön. On omalla tavallaan kieroutuneen mahtavaa että tää on ongelma koulussakin, mä kun olen jo salaa pelännyt että mä teen liikaa asioita sen puolesta ja siksi se ei itse kykenee edes laittamaan papereitaan koululaukkuun. Tällä viikolla niitten pitäis saada välitodistuksensa, ensi viikolla tavataan opetustiimin kanssa. Toivottavasti pian myös sen psykologin.


Keitän itselleni toisen kupin kahvia.


"chopped salad"
- couscous, kikherneitä, herneitä, paprikaa, jalapenoja, pekonia, kanaa, sipulia,
valkosipulia, ruohosipulia, sitruunaa, sitruunankuorta, persiljaa, oliiveja

kurrkuviipaleilla tuorejuustoa ja kylmäsavulohta



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...