Siirry pääsisältöön

ajatuksia onnesta äitienpäivänä

On äitienpäivän aamu. Mä makaan sängyssä suljetun oven takana ja teeskentelen nukkuvaa. Oven toisella puolella Roistopoika vaatii päästä sisään. Ensin se tuuppii suljettua ovea tötteröllään ja lopulta kuulen miten se päättää kaivaa tiensä oven lävitse. Nousen ja käyn avaamassa sille oven. Palaan sänkyyn odottamaan.

Muistan taas kaikki ne vuodet kun olisin halunnut olla äiti. Muistan taas hetken ja samalla ajattelen kaikkia niitä naisia jotka kuukausi, viikko ja vuosi toisensa jölkeen joutuvat pettymään, nielemään kyyneleensä ja yrittämään taas uudestaan. Ajattelen taas hetken kaikkia niitä naisia, jotka elävät verikokeesta, ultrasta ja pistoksesta toiseen, niitä jotka hiljaa toivovat ja samalla pelkäävät ettei unelmasta, siitä suurimmasta tule koskaan totta. Omistan ajatuksen niille jotka joutuvat lopulta luopumaan haavestaan ja rakentamaan elämänsä ilman.

eilen ne leikki pihalla uikkareissaan

Kun meillä vihdoinkin oli lapsi. M oli 13 kuukauden ikäinen kun me oltiin Suomessa ja M:lle järjestettiin yksvuotissynttärit. Paikalle oli kutsuttu ystävät ja sukulaiset, läheltä ja kaukaa. Vanhempi sukulaistäti ihaili tyttöä ja tokaisi reippasti jotakin siihen suuntaan että kylläpä teillä kestikin kauan ymmärtää miten näitä tehdään. Se lause loukkaa edelleen, kaikkien näitten vuosien jälkeen. Puolihuolimattomasti lausuttu, täysin vailla aikomusta loukata. Samalta keväältä muistan ensimmäiswen äitienpäivän. Sen miten istuin epäuskoisena ravintolassa syömässä hienoa lounastani. Tuntui epätodelliselta kuulua joukkoon.



Äitienpäivän aamuna muistan jokaista äitiä joka on joutunut luopumaan. Muistan omaa pientä poikaani ja ajattelen kaikkia niitä muita äitejä jotka ovat joutuneet hyvästelemään lapsensa. Kenenkään ei pitäisi joutua tekemään niin, ja silti niin kovin moni joutuu.


Mietin omaa tietäni äitinä. Mietin miten toisenlainen se on ollut kuin joskus silloin, kauan sitten ajattelin sen olevan. Silti se on omalla tavallaan ollut niin paljon täydellisempi kuin ne pilvilinnat ja rakennelmat. Olen pelottavan onnellinen. Minulla on kaikki. Minulla on paljon enemmän kuin koskaan kuvittelinkaan saavani.

K:n ajatuksia


Makkarin ovi aukeaa. M sihisee veljilleen että hän haluaa olla mun kanssa kahdestaan. Pojat viisveisaa siskonsa sihinöistä ja seuraa perässä. K kantaa käsissään vaaleanpunaista paperipussia ja ojentaa sen mulle sänkyyn. Sit se muistaa et se oli unohtanut keittää mulle kahvia ja lähtee takaisin alakertaan. Ne kaksi muuta möyrii mun päällä ja toivottaa hyvää äitienpäivää. O kertoo et ne on ostaneet donitseja. Se sanoo et mä en saa syödä kaikkia, koska se haluua kans donitseja. Lopulta se sanoo et se jossa on valkoinen kuorrutus on sen, enkä mä saa ottaa sitä. M ilmoittaa ostaneensa mulle appelsiinmarmeladia.


otteita M:n äitienpäiväkirjasta

TOTTA!!!!!

bula - pulla

Me lähdetään alakertaan aamiaiselle. Tötteröpäinen Roisto menee edellä ja kolisuttaa tötteröään jokaiseen karmiin ja kulmaan. Lapset on kattaneet pöydän. Fredde on tehnyt mulle mimosan. Pöydällä on kasa lasten askartelemia kortteja ja paketteja. Äitienpäivän aamu on täydellinen. K sanoo et mä saan tänään valita mitä ne katsoo Netflixistä – koska äitienpäivä. 




Kommentit

  1. luin äitienpäivänä (tai oikeastaan jo lauantaina) ihan ton saman kirjan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli kategoriaa *ihan jees*; oli hyväntuulinen ja nopealukuinen. Vähän olisi ehkä kaivannut toimittamista, jotkut asiat pyörivät uudestaan ja uudestaan esiin ihan samanlaisina lauseina. ("Islannin keskilämpötila on 4 astetta").
      Pointsit hyväntuulisuudesta. En ole lukenut blogiaan, ainakaan säännöllisesti, niin en tiedä, oliko tuo kirja suoraa blogisitaattia.
      Entäs itse?

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...