Siirry pääsisältöön

hitaana päivänä



Yksi nilkuttaa, toinen saa silmätippoja kahden tunnin välein. Kolmannella on tötteröturhauma ja mulla vakava univaje ja pelottavan vetämätön olotila selittämättömästä syystä valvotun yön jälkeen. Kaikesta mainitusta huolimatta M oli saatava kouluun ja mun lähdettävä kaksikon kanssa palaveeraamaan Reksin kanssa.

Koulun kansliassa lykkäsin jannuille mun puhelimen kouraan ja annoin niille luvan katsoa telkkaria. Mä astelin Reksin toimistoon, istuin mulle osoitettuun tuoliin ja sit me puhuttiin. Me puhuttiin M:n tarpeista, me puhuttiin luokkahuonetyöskentelyn kipukohdista tällä hetkellä. Siitä miten se tarvitsee jatkuvasti sanallisen kuittauksen opettajalta kaikkeen, turhaan ja tarpeelliseen. Siitä miten M:n maailmassa se on ainoa tärkeä henkilö 22 lapsesta ja jos sillä on asiaa Opelle, pitää sen ohittaa kaikkien muitten tarpeet. Meillä oli hyvä palaveri. Perustelin oman kantani, puhuin Erityisopen näkemyksistä ja Reksi sanoi että on mukavaa puhua vanhemman kanssa joka kykenee näkemään myös ne oman lapsensa kehitysalueet. Tiimin – johon mä siis myös kuulun – tavoite kun ei ole tehdä M:n koulutiestä mahdollisimman kivutonta ja helppoa, vaan enneminkin sellainen että se oppii niitä taitoja joita se tarvitsee tulevaisuudessa.

Lopputulemana kävelin ulos Reksin toimistosta sikäli sangen poikkeuksellisessa asemassa että tiesin jo tässä vaiheessa, ennen kuin asiasta on pidetty edes yhtään palaveria opettajatasolla, kuka M:n opettaja tulee olemaan ensi syksynä. Eka koulutason kokous aiheesta on toukokuun 22. ja lopulliset listat opettajista ja oppilaista julkaistaan vasta elokuun viimeisellä viikolla.

Se miten systeemi toimii käytännössä on niin että kouluvuoden lähestyess loppuaan opettajat kokoontuu ja käy läpi jokaisen oppilaan toisten opettajien kanssa. Samassa tilaisuudessa istuu Erityisopetustiimi ja ne käy erityisoppilaat läpin erillisenä kokoonpanona. Kun seuraavan luokka-asteen luokkia lähdetään rakentamaan saa erityisope ja Reksi sijoittaa ensin ne lapset joilla on erityiset syyt olla tiettyjen opettajien luokilla. M on yksi niistä. Loput lapset jaetaan sukupuolen, koulumenestyksen ja persoonallisuuden mukaan siten että kaikista luokista tulee mahdollisimman tasapainoiset. Näin tehdään jokainen vuosi, sillä jokainen syksy kaikki aloittaa uuden opettajan kanssa, osin uusien luokkatovereitten kanssa. Tänä syksynä M:lla oli niistä 21 luokkatoverista muistaakseni kaksi lasta joiden kanssa se kävi myös sitä ensimmäistä K-luokkaa.


Loppupäivä me maattiin päällekäin sohvassa. Väillä laitettiin K:lle silmätippoja ja ojennettiin nilkuttajalle lisää kipulääkkeitä. Minä torkuin ja Roistopoika torkkui vieressä. 


Kommentit

  1. Onpa erikoinen systeemi! Ymmärrän kyllä heti, mitä sillä haetaan, mut eikö siis yhtään menetetä ryhmäytymisessä ja tuttuudessa? Tai ihan käytännön asioissa, jos vaikka kimppakyytejä pitää vuosittain sopia uusiksi (ai mut alkaako siellä kaikkien koulu aina samaan aikaan?). Anyway, tiedän paljon lapsia, jotka on jääny jumiin epäsopivaan luokkaan / opettajalle jopa vuosiksi, mut toisaalta esimerkiksi omalle aika herkälle lapselle just tuttu ope, tuttu ryhmä ja tuttu luokkahuone on hirmu tärkeitä kiintopisteitä, vuosi toisensa perään. Jännä ero, kyllä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, puolensa kussakin systeemissä. Yllätyksekseni olen oppinut ettei tää oo käytössä vaan täällä vaan olen saanut kummeksuvia katseita niiltä muilta bussipysäkin naisilta esitellessäni suomalaista järjestelmää, jossa sama opettaja työskentelee samojen oppilaitten kanssa kuusi vuotta.

      Koulu tosiaan alkaa ja loppuu kaikilla samaan aikaan, luokasta ja luokka-asteesta riippumatta.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 2)

Kolmen päivän retkellä me kierrettiin neljä koulua. Kouluista kaksi on julkisia yliopistoja ja kaksi yksityisiä. Kouluista yksi oli pieni, kaksi keskikokoista ja yksi suuri. Tämän kuun loppupuolella edessä on vielä retki tytön ykkösyliopistoon ja sen pienempään sisarukseen. Alun perin oli ajatus vierailla vielä osavaltion pohjoisosan julkisessa yliopistossa, mutta kesän retkellä löytyi parempia vaihtoehtoja.  Kouluvierailuilla tutustutaan koulun lisäksi myös paikkakuntaan, jolla koulu sijaitsee. Onhan silläkin väliä minkälaisessa ympäristössä kampus sijaitsee ja onko siellä mitään tekemistä koulun ulkopuolella. Näistä meidän kouluista Tättiksen ykkös- ja kakkosvaihtoehdot sijaitsevat Seattlen alueella. Nämä vaihtoehdot antaisivat tytön asua kotona ja säästää siten asumiskuluissa ja kun työpaikkakin on jo olemassa, olisi kaikin puolin helppoa pysyä täällä kotinurkilla. Yksi kouluista on osavaltion toiseksi suurimmassa kaupungissa, kaksi pikkukaupungeissa ja yksi paikassa, jossa ei o...

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...