Siirry pääsisältöön

missä on hässäkkä ja aito kapina?

Keskiviikkoaamuna ei ole koulua. Koulupiirin opettajilla on tänään lakko. Sellainen hyvin järjestetty lakko, josta ilmoitettiin kiltisti pari viikkoa etukäteen ja samassa ilmoituksessa kerrottiin koska tää menetetty koulupäivä korvataan. Lakon tavoitteena on herättää vanhemmat huomaamaan että me tarvitaan lisää kouluja. Lapset ei mahdu näihin nykyisiin ja osa vanhemmista koulurakennuksista kaipaa kipeästi peruskorjausta.

Näen tässä lakossa parikin ongelmaa. Ensinnäkin vanhemmat jos ketkä ovat tietoisia siitä että kouluissa on ahdasta. Vanhemmat jos ketkä ovat tietoisia myös siitä että on kouluja, ja kouluissa luokkahuoneita joissa sateella kaivetaan sangot esiin katon vuotaessa. Vanhempien huomioita ei tarvitse herättää. Vanhempien huomio on herätetty jo aikaa sitten. Tässä tarvitaan niitten muitten äänestäjien huomio. Koulujen, siis niitten uusien koulurakennusten rahoittaminen kun ei ole päättäjien käsissä. Niistä rahoista äänestetään kansanäänestyksellä. Vanhemmat epäilemättä äänestävät näitten asioitten puolesta, mutta niitä joilla ei ole lapsia näissä peruskorjausta kaipaavissa tai ahtaissa kouluissa, niitä on vaikeaa saada puoltamaan rahoitusta. Niinpä se sama äänestys on päättynyt jo useampaan kertaan samalla tapaa – ei rahoiteta.

Toisekseen... Mulle ja monelle kaltaiselleni keskiviikkopäivän lakko on vaan yksi ylimääräinen vapaa. Mahdollisuus tehdä lasten kanssa jotakin kivaa, tavata ystäviä, paistaa lettuja ja leikkiä ulkona. Eikö protestin pitäis kuitenkin olla sellainen että se aiheuttaa edes vähän meteliä? Varmasti enemmän huomiota olis saanut aikaan ulosmarssi satunnaisena maanantaiaamuna, yllätyksenä. Sillä olis saatu aikaan vähän hässäkkää. Useampi esimies olis saanut puhelun et mä en nyt pääsekään töihin kun lapsilla ei olekaan tänään koulua... Tänään näin ei käynyt. Kaikilla oli kaksi viikkoa aikaa järjestää kullannupuille ohjelmaa ylimääräiseksi vapaapäiväksi. Tästä ulosmarssista puuttuu hässäkän maku ja me oltais tarvittu hässäkkää.

Siellä koulupiirin johtokunnan kokouksessa kuuntelin esitelmää meidän koulusta. Meidän koulu poikkeaa monesta muusta alueen koulusta. Koulupiiri jo sinällään on niin sanottu ”hyvä” koulupiiri. Sellainen koulupiiri, jonka kouluihin vanhemmat haluaa lapsensa. Meidän koulupiirissä, meidän koulu on kuitenkin kaikista niistä hyvistä kouluista siellä parhaitten joukossa. Meidän koulu voitti komatta vuotta putkeen osavaltiotasoiset palkinnot; Me ollaan kolmatta kertaa "School of Excellence"

Meidän koulussa lapsia opetetaan antamaan omastaan. Hyväntekeväisyystyö on keskeisessä asemassa. Joka viikko meidän koulu täyttää ja lahjoittaa sata kassillista ruokaa perheille jotka tarvitsevat ruoka-apua. Ne vastaanottajat vaan löytyy muista kouluista. Koulussa on varakas vanhempainyhdistys, ja yli sata lasta aloittaa aamuisin koulunsa yhdeksän sijasta kahdeksalta osallistuakseen vanhempainyhdistyksen järjestämään harrastustoimintaan. Iltapäivisin toiset satakunta lasta jää koulun jälkeen kouluun harrastamaan siinä vanhempainyhdistyksen rahoittamassa harrastustoiminnassa. Koulun oppilaista 40% on ulkomaalaistaustaisia. Monessa muussa koulupiirissä vastaava prosenttiluku kertoisi toisenlaista tarinaa. Meillä se kertoo vauraudesta. Se kertoo monikulttuurisuudesta. Se kertoo koulutetuista vanhemmista, jotka tuovat mukanaan monen alan huippuosaamista.


Meidänkin koulussa on ahdasta. Pihalla on parakkeja ja osa lapsista käy koulua parakeissa. Ne joiden vanhemmat lapset käy jo yläkoulua, tietää että koulu tursuu oppilaita saumoistaan ja että jumppasalissa sataa sateella. Meidänkin koulun vanhemmat ovat toistuvasti äänestäneet uusien koulujen rahoittamisen, ja vanhojen koulujen peruskorjauksen puolesta. Turhaan. 

kuva ei liity kirjoitukseen, se oli vaan niin söpö

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...