Siirry pääsisältöön

miesmalli

imgarcade.com

Fredde sen sanoi. Se on Zoolander, Derek Zoolander. Ainoa kohta josta ei voi vetää yhtäläisyysmerkkiä näiden kahden välille on se että Derek Zoolander oli simppeli, sen rasvaprosentti oli kolme ja älykkyys yksi. Roisto ei ole tyhmä, se on vaan kokematon. 

Se on yhtä kokematon tavallisesta elämästä kun kolleegansa Derek. Sekin on miesmalli, muotovalio. Siltä puuttuu monta olennaista elämäntaitoa, mutta se osaa seistä paikallaan kun puleerataan, föönaillaan ja katsotaan korviin. Poseeratakin se osaa, onhan se sillä ennen tienannut leipänsä.

selfie

Eilen se kohtasi elämänsä ensimmäisen sadesään. Asteli ensin reippaasti kuistilta pihakäytävälle, pysähtyi, kääntyi ympäri ja palasi kuistille. Se katsoi mua kuin höyrähtänyttä, ei kai KUKAAN nyt sateella mene ulos. Se ei selkeesti ollut ikinä ulkoillut sateella. Tänä aamuna se eilisestä kokemuksesta viisastuneena löi jarrut lukkoon jo etuovella todettuaan että ulkona on edelleen märkää. Hetken houkuttelulla sain sen lähtemään mukaan, mutta kiire sillä oli lenkiltä sisälle.
ja tän pitäis olla metsästyskoira



Se ei osaa noutaa palloa, tai siis se ei osaa noutaa yhtään mitään. Ollaan me yritetty. Se katsoo ensin lentävää lelua, sit mua ja sit uudestaan sitä noudettavaa asiaa. Sit se katsoo mua taas pää kallellaan, viesti on selvä; ”jos mieles tekee heitellä asioita, niin saat kyllä hakea ne ihan itse”.


vie mut sisään... OIKEESTI!

Miesmalli syö valikoiden, ja olen muutaman kerran löytänyt itseni – kokeneen koiranomistajan – istumasta lattialla sen vieressä; ”Syö nyt rakas... edes vähän. Maista edes...” - Mihin meni kyllä routa porsaan kotiin ajaa ja nälkä tulee ajan kanssa ajattelu? Ne meni ton pojan rasvaprosenttiin. Ei niin ettei se tykkäis ruuastaan. Kyllä se tykkää, sen ei vaan aina tee mieli. Yhtälailla se kouluttaessa saattaa ottaa tai olla ottamatta palkinnon. Se ei osaa kerjätä. Se ei ole vielä ymmärtänyt että lattia kannattaa käydä imuroimassa sen jälkeen kun lapset on syöneet, tai ehkä sille ei vaan maistu.

Roisto ei tiennyt meille tullessa mikä on sänky, sohva, nojatuoli tai pöytä. Se ei ollut eläissään nähnyt polkupyörää, isoja koiria, roska-autoa tai pierutyynyä. Edelleen kun joku kolmikosta päräyttää kaikuvasti, pakenee jäbä yläkertaan. Kun me pelataan lasten kanssa lautapeliä, käy se sujuvasti pöllimässä jonkun nappulan tai vaihtoestoisesti istua tömäyttää keskelle pelilautaa – ”Huomatkaa mut!”

Parissa viikossa se on jo oppinut monia tärkeitä taitoja. Useimmiten sen löytää sohvasta, öisin se hyppää sänkyyn. Lasten kinstelusta se ei enää hätkähdä, eikä pölynimuristakaan. Eiköhän se vielä opi myös kerjäämään, varastamaan ja vetämään narussa. 
kuva IMDb.com


Tunnisteet:

Kommentit

  1. Emppu14. toukokuuta 2015 klo 0.24

    Meillä on samanlainen koira, joka ei välitä ruuasta. Yhdenlainen ruoka menee alas ja tän voi hätätilanteessa korvata vain makaronilla:D
    Hoikka koira on aina ollu ja sellasena varmaan aina pysyy, ei kerjää ja makupaloilla voi motivoida vain sisällä. Sillonkin saattaa sylkästä sen pois, enemmän kiinnostaa se yhdessä tekeminen. Nirsoksi sitä varmaan vois sanoo? Ei imuroi lattioita, ei edes viihdy keittiössä...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...
7 kommenttia
Lue lisää