ei kannata mennä Kaniin

Matkailutoimittaja Calle Matkakassi on tunnettu Yhdysvaltain asijantuntija, onhan hän käynyt kahdesti syyslomalla New Yorkissa, ja kertaalleen perheen kanssa Floridassa kahden viikon huvipuistoturneella. Matkakertomuksiaan hän on julkaissut hesarin nettisivuilla ja opiskeluaikoina hän oli ylioppilaskunnan lehden, Ylin Oppilas, matkailutoimittaja. Calle Matkakassi käyttää artikkeleissaan parasta kaveriaan googlea, lukuisia tutkimuksia ja kattavaa Yhdysvaltain asiantuntemustaan. Hän välttää haastattelemasta paikallista väestöä sillä ne raukathan on sokeutuneet elämän tosiasioille eikä ne mitään elämästä amerikassa tiedä. 

Tuoreimmassa artikkeleissaan Calle Matkakassi kertoo matkailijoille mitä Yhdysvalloissa kannattaa välttää. Toki hän ensin kertoo että Yhdysvalloissa on valtavasti mielenkiintoisia kohteita ja paljon nähtävää, kunhan muistaa että suuressa maailmassa on syytä olla varuillaan.

Listan ensimmäisellä sijalla on Detroit. Sinne ei kannata matkustaa koskaan. Se on rappeutuneen keskilännen sydän, ja siellä slummiutuneet entiset tehdastyöläiset ryöstelevät ja mellakoivat. Moni on tehnyt itselleen uuden tulonlähteen huumeista tai parittamisesta. Paikalliset asukkaat eivät pääse pois kaupungista siellä vallitsevan poliisiväkivallan ja köyhyyden takia. Muiden Yhdysvaltain kaupunkien asukkaat kiertävät Detroitin kaukaa.

Numero kakkosena listalla on Kani. Kukaan ei oikeastaan tiedä missä Kani on ja moni veikkaa että Calle tarkoittaa itseasiassa kaupungilla Kansas Cityä. Calle Matkakassi varoittaa matakailijoita Kanin kaupungista. Kanissa myydään huumeita ja turistilla on valtava uhka joutua ryöstömurkhan uhriksi. Kanissa yhteiskunta on eriarvoistunut ja rikkaat kanilaiset asuvat omilla alueillaan sulkien silmänsä muitten kurjuudelta ja eriarvoisuudelta. Kanilaisten lapset ovat niin elävät jatkuvasti väkivallan, lapsikaappausten ja pedofiilien uhan alla. Niin lapset kuin heidän vanhempansa ovat kasvaneet tähän pelon kulttuuriin eivätkä ymmärrä minkälaisessa helvetissä he asuvat. Seksuaalinen väkivalta on Kanilaisen naisen arkipäivää, ja Kanin naiset pukeutuvatkin mieluiten haarniskaan. Jokaisen kanilaisen kotona on kasapäin aseita ja niillä sitten ammuskellaan ohitseajelevia naapureita tai oveen koputtavaa jauhojen lainaajaa. Älkää koskaan matkustako Kaniin.

Listalla kolmantena on Chicago. Chicago on jo 1900-luvun alkupuoliskolta ollut tunnettu gangstereistaan, eikä se meno siitä ole miksikään muuttunut.

Listan neljänneksi vaarallisin kaupunki on New Orleans. Siitä puhutaan usein historiallisena kohteena, mutta vähä se mitään on. Kytät tappaa kaikki jolla on ruskea tukka tai kiharoita, saati jos nillä on vielä rusketuskin. Kaikki on kännissä aamusta iltaan ja historiallisen kaupungin katujen sokkeloihin eksyy kokenutkin kartanlukija. Ainakin iltahämärissä on syytä palata hotellille, sillä pimeässä on vaikeata nähdä kadunkulkijan ihonväriä.

Listan hännähuippu on Boston. Bostonissa on jengiväkivaltaisuuksia eri yliopiston opiskelijoitten kesken. On harhaa kuvitella että eliittiyliopistoissa opiskeltaisiin sulassa sovussa. Kaupunkia värittää jengitappelut Harvardin, Tuftsin ja Wellesleyn opiskelijoitten kesken. Kodittomat ja sairaat makaavat kaduilla vauraan valtaväestön hyppiessä esteitten tottuneesti.

Loppukaneettina Calle Matkakassi ilmoittaa rakastavansa amerikanmannerta. Hänellä on jo suunnitelmissa Karibian risteily Floridasta, ja kyllähän hänellä ihan syvempääkin kokemusta on, asuihan Callen naapurin perhe vuoden verran ekspatriaatteina San Josessa.

Myöhemmin New York Timesin toimittaja törmää netissä Callen uusimpaan artikkeliin ja julkaisee version siitä englanninkielisenä lehden liitteessä. Valtaosa amerikkalaisista nauraa vedet silmissä ja toteaa että ”hulluja nuo ulkomaalaiset”. Pieni osa närkästyykin; mitä tollainen Calle tietää elämästä Kanissa tai missään muuallakaan.

Hesarin matkailuliitteessä julkaistiin toinenkin artikkeli Kanista. Jos et vielä ole lukenut, se kannattaa käydä lukaisemassa täältä.