puhukaa pippeleistä ja pimpeistä

Perjantaiaamuna aikaisin, joskus neljän huitteilla havahdun siihen että mun sängyn vieressä seisoo huolestunut nuorimies. Se on herännyt omasta aamu-unestaan erektioon ja kuiskaa mulle että sen pippelissä on jotakin pahasti vialla. Unisena kysyn että miten niin? – No kun se on kasvanut ihan kamalasti ja on ihan kummallinen... Hoitsuna mulla on hoitsun ajatukset ja mietin heti lapsen peniksen ympärille kiertynyttä kivuliaan turvotuksen aiheuttajaa. Pyydän näyttämään, kysyn sattuuko? Ei satu, tuntuu kummalta. Katson pientäsuurta pippeliä ja totean että mee takaisin sänkyyn, ei hätää, selitän sulle huomenna mistä on kysymys.

Töissä kerroin yöllisestä herätyksestäni. Ensimmäinen kysymys oli et mitä mä aion tehdä; vastaan kysyjälle et sähän olet sairaanhoitaja, kyllä sun nyt pitäis tietää miten erektio selitetään. Vastaus on, et joo, mutta omalle lapselle... Niin, myös omalle lapselle. Keltä se sitten kysyis, jos ei omalta vanhemmaltaan.

Alicia kertoo ettei heidän kotonaan koskaan puhuttu näistä. Alician äiti katsoo edelleen pahasti kun Alicia puhuu ihmisen anatomiasta ja fysiologiasta omille lapsilleen, asioina joilla on nimet ja luonnollisina tapahtumina. Alicia on sitä mieltä että se ettei heillä koskaan puhuttu näistä johti lopulta siihen että hänen ensimmäinen lapsensa syntyi kun hän oli juuri täyttänyt seitsemäntoista. Tieto seksistä tuli kavereilta, tiedossa oli selkeästi aukkoja. Alicia oli esikoiselleen äiti ja isä. Kun poika tuli teini-ikään osti Alicia säästöpakkauksen kondomeja, saatesanoin ettei tarvitse kertoa jos tulee käyttöä, mutta saa tulla kertomaan jos haluaa.

Keväisessä auringonpaisteessa me istuttiin syömässä lounasta ja puhuttiin tyokavereitten kanssa siitä mitä kukin sai mukaansa kotoaan, tiesikö miten lapsia tehdään, miksi on kuukautiset, miksi erektio. Miten raskauksia ehkäistään.

Pheassan vanhempien lähestymistapa oli kieltää seurusteleminen. Me naurettiin yhdessä et sehän se auttaa asiaa. Alicia sai ensimmäisensä teini-ikäisenä koska seksistä ei saanut puhua. Truc sanoo että heillä puhuttiin, ja niin puhuu hänkin. Meillä ei puhuttu, sain käteeni paketin terveyssiteitä ja kommentin; kyl sä tiedät.

Sisään palatessa me oltiin kaikki samaa mieltä, pitää puhua, pitää vastata, pitää olla rehellinen. Pitää olla valmis myös niihin keskusteluihin jotka saattaa tuntua itsestä vaikeilta, onhan ne melkoinen luottamuksen osoitus lapselta. 

Meillä puhutaan peniksistä ja vaginoista. Puhutaan toki myös pippeleistä ja pimpeistä, mutta avoimesti. Eilen illalla me sit istuttiin sen pienen pojan kanssa kylppärin lattialla ja puhuttiin erektioista, siitä miksi sellainen on, mistä se tulee ja mihin sitä tarvitaan. Puhuttiin siitäkin miksi se tuntuu hyvältä. Lapsen itsetyydytyskään ei ole tabu, siitäkin voi puhua. Lopulta se pieni mies katsoo mua helpottuneena; ”Ai, tää on siis hyvä juttu?!!” – Joo se on hyvä juttu, ja tärkeä.