viskin viemää - lasten ulkoistaminen

työlounaalla tiimin kanssa huhtikuisessa helteessä

Tiistai-iltani iloksi istun Fredden kanssa keittiönpöydän ääressä ja pähkäilen kesää... kokonaisedullisin ratkaisu olis ottaa loparit kesäkuun alussa ja ryhtyä taas hakemaan töitä elokuussa. Sehän meidän alkuperäinen suunnitelma olikin.

Mutta nyt on toi duuni. Se josta nautin, ja jossa opin ja kehityn. Se duuni mistä saan positiivista palautetta ja tänään valloitin pienen vuoren saadessani hyväksynnän sossulta, että ne maksaa bronkiaalisen termoplastian potilaalle, joka sairastaa vaikeaa astmaa. Sossu maksaa sen kokonaan, perusteena että toimenpiteellä on mahdollisuus vähentää potilaan sairaalajaksojen ja astman pahenemisvaiheitten määrää. Lääkärin kanssa lyötiin yläviitoset ja se kysyi saako tarjota oluset, vastasin et jos mä pääsisin seuraamaan toimenpidettä... Vastaus oli et tottakai, ja sen jälkeen ne oluset.

Se lopareiden ottaminen ei siis ole vaihtari. Vaihtari on passittaa lauma kesäleireille, ja ottaa niitten leirien lomaan vähän – lomaa. Koulujen kesäloma kestää yksitoista viikkoa. Meillä on kolme lasta. Leiriviikon hinta vaihtelee $165 ja $600 välillä... per lapsi. Minimissään siis vajaat viissataa viikossa, maksimissaan – en uskalla edes laskea. Me valitaan leirejä sieltä edullisimmasta päästä; muutama viikko kaupungin luontoleirillä, muutama NMKY:n puistoleirillä. M menee viikoksi partioleirille ja...

Mä vingutan korttia ja Fredde kaataa lasiin bourbonia ja huokaa – kerran se vaan kirpasee.