 |
| perjantaiskumppaa |
Niin... minkälaista
on töissä loman jälkeen? Siis, siinä uudessa duunissa, siinä jota oot tehnyt
kaksi viikkoa ja sit lähtenyt miltei viikon lomalle? Siinä duunissa jota kukaan
ei tee sillä aikaa kun olet lomalla, ja se kerääntyy, ja se kasaantuu, ja se
löytyy maanantaiaamuna ennen kello seitsemää sähköpostista.
Kaikki viestit ei
oo hienotunteisesti kirjoitettua. Osasta ei tarvitse lukea rivien välistä, vaan
se on ihan suorasanaisesti kirjoitettu, se että olet kokematon, etkä osaa. On muutama
suoranainen virhekin, eikä ne kaikki ole edes omia, mut hei, väliäkö tuolla... syyllinen
on syytä löytää ja nimetä. Yhdeksään mennessä tekee mieli käpertyä työpöydän
alle, tunkea peukalo suuhun ja tirauttaa muutama kyynel. Pomolle hymyilen
urheasti ja sanon et kyl tää tästä. Pomo toteaa et muista et silloin kun hän
aloitti omassa hommassaa hänkään ei tiennyt edes mikä on keuhkoahtaumatauti, ja
usein on päiviä kun ei edelleenkään oikeastaan tiedä mitä tekee, mut tekee
vaan.
Maanantaina olin
töissä reilut yksitoista tuntia. Tiistaina tulin töihin ennen kuin koko
rakennus oli virallisesti edes auki – onneksi mulla on kulkulupa 24/7/365 – ja lähdin
ajoissa koska O piti viedä lääkäriin hakemaan astmalääkitystä siihen
astmaattiseen yskään joka sillä on ollut viimeiset kaksi kuukautta. Keskiviikkona
olin töissä vajaat kaksitoista tuntia, torstaina olin jo aika varma etten
selviä hengissä ja tein vain yksitoistatuntisen päivän.
Torstaina homma
alkoi olemaan taas hallinnassa. Hymyilyttikin taas ja aloin taas uskomaan että
ehkä sittenkin kykenen tähän duuniin.
Siinä sivussa
olen edes yrittänyt olla äiti. Olen yrittänyt olla läsnä silloin kun en ole
ollut töissä. Olen järjestänyt tyttäreni synttärijuhlia lauantaille ja
perjantaina tajunnut että sille varmaan tarttis ostaa joku lahjakin.
Perjantaina kävin sit ostamassa ruokiksella sille lahjan.
 |
| synttärivalmisteluita |
Perjantai oli
hulvaton. Vastasin sattumalta puhelimeen, vihainen hautaustoimiston johtaja kyseli kuolintodistuksen perään...
mahtipontisesti se sanoi että he on lähettäneet allekirjoituspyynnön jo yli
viikko sitten. Kysyn potilaan nimen ja syntymäajan, avaan potilastiedoston.
Tutusti se muistuttaa että potilas on kuollut, haluatko jatkaa... haluan.
Potilas on kuollut keskiviikkona, myöhään illalla. Kuivakkaasti totean
hautaustoimiston johtajatyypille et ne taitaa olla hyviä ennakoimaan, kun tää
tyyppi on kuollut alle kaksi vuorokautta takaperin.
Lähdin kotiin
ennen viittä ja uskoin taas et tästä tulee ihan hyvä. Onneksi on perjantai.
TGIF FGOW 0 - Thank God it’s Friday First Glass of Wine 0
minutes
 |
| tyytyväisen potilaan tuoma kakku |
Kommentit
Lähetä kommentti