Siirry pääsisältöön

tykkäätkö?

Täällä
Juttelin eilen Fredden kanssa tovin jos toisenkin, ja sen jutustelun lopputulemana päätin siirtää blogin kommentoinnin kokonaan Facebookiin. Ajattelin ensin velvoittaa rekisteröitymään, mutta se taas on ehkä liikaa pyydetty... naamiksessahan kaikki kuitenkin on, ja siellä voi halutessaan jakaa ajatuksiaan jos siltä tuntuu. 

Miksi näin? Koska tuntuu reilummalta ihan kaikkia kohtaan ettei kukaan piiloudu nimimerkin tai puhtaasti anonymiteetin taakse, onhan meidän perhe kuitenkin blogissa esillä siten ettei tarvitse olla kummastikaan koulutettu propellipää, yhdistääkseen pisteet ja tietääkseen kuka minä olen.  Jos kysymys olis vain minusta itsestäni, kirjoittaisin ihan mielelläni omalla nimelläni. Lapsistakaan en niin huoli, ne kun kasvaa täällä eikä Suomessa. Fredde arvostaa sitä että se saa verhoutua ”nimimerkkiin” ja toisaalta, onhan meillä kummallakin kuitenkin perhe Suomessa. Ei niin, että täällä nyt muutenkaan mistään maailmansalaisuuksista puhuttaisiin. Rikkinäisiä perheitä on maailma väärällään.

Mulla on mielipiteitä. Kotiin ajaessani juttelin poikien kummitädin kanssa ja kerroin tapaavani lauantaina itselleni ventovieraan ihmisen, joka on kiinnostunut työskentelemään terveydenhuollossa täällä. Pohdin mitä sanoisin ja miten neuvoisin kun jannujen kummi totes, et se tuskin on sulle ongelma.

Aiemmin iltapäivällä esimieheni lähetti mut istumaan tilaisuuteen, jonka tarkoitus oli luoda keskustelua sairaalan hallinnon ja ihan tavallisen duunarin välille. Kylien saatesanat oli; ”Sä meet, koska sä et kuitenkaan malta istua hiljaa, vaan päädyt kysymään, kyseenalaistamaan ja ehdottamaan ratkaisuja...” Niinpä menin, kuuntelin, kysyin, puhuin, opin ja ehdotin.

Ensin käytiin läpi uuden sairaalasiiven rakentamista, muutaman jäljellä olevan kahden hengen potilashuoneen konvertoimista yhden hengen huoneiksi, uutta syöpäklinikkaa, rahoitusta edellämainittuihin - yksityishenkilö oli just heittänyt miltsin syöpäklinikan rahoitukseen, kun meillä on niin mukava henkilökunta. Keskusteltiin siitä miten sairaalan toiminta-alue uloittuu lähialueen lisäksi Montanasta, Utahiin, Nevadaan ja Oregoniin. Pohjoisessa Alaskaan. Että se siitä osavaltioitten tasavertaisuudesta taas kerran. Toki edellämainituista osavaltioista hakeudutaan hoitoon myös Denveriin ja Kaliforniaan. Oli pakko. Sori. 

Chief Medical Officer, Chief Financial Officer, Chief Community Reach Officer,
Chief Operations Officer ja CEO Mike Marsh. Kuvan ulkopuolelle jäi Chief Security Officer, Chief Human Resources Officer, Chief Clinical Management Officer, OMC Chief Operating Officer.



Huomenna on taas perjantai. Meillä on klinikalla tiimiaamiainen, ihan vaan tavallisten lätisemiseen. Lauantaina on perinteikkäät vappubileet. 

Tervetuloa kommentoimaan omalla nimellä Facebookin puolelle! Nimimerkillä jätetyt kommentit tullaan poistamaan. 










Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...