Siirry pääsisältöön

säännönalaisuuksia



Matkalla lokamaupungin keskustan karkkikaupasta M tekee sääntöjä. ”Säästetäänkö karkit jälkiruuaksi?” Kello on on aamukymmenen. – Ei kulta, ei tarvitse säästää, voitte syödä muutaman ennen kuin lähdetään Martan kanssa rantaan. ”Me saadaan kaikki syödä yksi ennen kuin lähdetään. Sovitaanko niin?” – Voitte te nyt vähän enemmän kuin yhden irtarin syödä, syötte muutaman ja säästätte loput siihen et tullaan rannalta. ”Siis kolme? Kolme on muutama. Kaikki saa syödä kolme karkkia.”

terveellinen ja ravitseva aamiainen


M rakentaa elämäänsä, ja meidän elämään sääntöjä. Säännöt on oikeastaan tärkeämpiä kuin se noudatetaanko niitä varsinaisesti, mutta kaikkeen pitää luoda sääntö tai rytmi – punainen, sininen, vihreä, punainen, sininen, vihreä, punainen... tähti, neliö, ympyrä, kolmio, tähti, neliö... 1,3,2,4,5,7,6,8...



Haen M:n partiosta enkä jaksa laittaa ruokaa, me tehdään poikkeus ja käydään hakemassa ruokaa mäkkäristä. M haluaa tietää onko oikein jos sanotaan että me haetaan ruokaa mäkkäristä joka kolmas kuukausi? Ensin M tosin on todennut että se on aika epäterveellistä, ja siksi meillä ei useinkaan käydä mäkkärissä, mutta joskus käydään. Vastaan että me käydään mäkkärissä aina silloin tällöin, kun väsyttää ja kaikilla on nälkä. – Siis joka toinen kuukausi?


lauma rakastaa pelihallia yhtä intohimoisesti kuin mä inhoan sitä


Säännöt luo turvallisuutta muuttuvassa maailmassa, ja luomalla ihan kaikkeen säännön voi saada aikaan tunteen siitä että ympäristöään voi hallita. Pupu tulee kuistin alta maanantaisin. Perjantaina saa ostaa ruokaa koulusta. Tiistaina laitetaan jalkaan lenkkarit. Jos eilen söi aamiaiseksi jogurtin, syödään tänään muroja ja huomenna paahtoleipää.





Koko perhe on tottunut M:n sääntöihin ja suhtautuu niihin puolihuolimattomalla myhäilyllä. K ei luo sääntöjä, K:lle on tärkeää että kaikki noudattaa valmiiksi osoitettuja sääntöjä, siis ettei jonossa kiilata, koulunpihalla juosta tai ylitetä katua punaisella valolla – koska se on väärin.  K joutuu usein pulaan valvoessaan pienen poliisin lailla että muutkin noudattaa näitä yleisiä ja yhteisiä sääntöjä. M:lle on taas aika yhdentekevää mitä muut tekee, kunhan hänellä itsellään on sääntö jota seurata. Tarvittaessa M:n sääntöjä voi muuttaa ja muokata, kuten se että luokkaretkiviikolla lounasta ostetaan koululla torstaisin... mutta vain luokkaretkiviikolla. 




Kommentit

  1. Hei mutta apua. Tää on taas sellainen asia, että eikö kaikki tee niin - tiedätkö fiiliksen? Eikö muiden elämä olekaan sellasta sääntöviidakkoa kuin omassa päässä. Meillä sääntönikkareita on kaksi, ja toinen en ole minä, mutta toinen olen :)

    Mä oon miettinyt, miksi meillä menee tolkuton aika kaiken maailman asioiden jankkaukseen ja metatason vääntöön jostain, jota ei olla edes tekemässä sillä hetkellä, sellaiseen periaatteelliseen keskusteluun just vaikka siitä, miten usein käydään mäkkärissä. Tahti on ehkä just se kerran pari 3-6 kuukaudessa ja just vähän aikaa huomasin keskustelevani (lapsen kanssa) siitä, miten ja millä perusteilla tämä tahti on valittu ja päätetty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kaikki taida tehdä niin, mut joo, tiedän tunteen... usein huomaan miettiväni et olis kivaa päästä muitten korvien väliin hahmottamaan maailmaa siten kuin se toinen sen hahmottaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...