Siirry pääsisältöön

23. luukku - hyvää joulua




Aatonaattoaamu valkenee massiivisessa hammassäryssä. Soitan ensin omalle hammaslääkärille – lomalla. Sen jälkeen päivystysnumeroon, mihin jätän viestin. Päivystävä hammaslääkäriasema on sekin kiinni, koska joulu. palaavat joulun jälkeen. Jouluna tämä maa laittaa ovensa kiinni. Oma hammaslääkäri soittaa takaisin myöhemmin ja antaa toimintaohjeita. Saan lopulta iltapäiväksi ajan juurihoitoon – hammaslääkärini suhteilla. Leukaa pakottaa ja taitaa tuo poski olla aavistuksen turvonnutkin... olis pitänyt joo hoitaa aiemmin, niin kuin kolme vuotta sitten kun lääkäri ekaa kertaa sanoi että Suomessa parikymmentä vuotta sitten juurihoidettu hammas pitäis hoitaa uudestaan. Se ei vaivannut, eikä siis ollut ihan ensimmäisenä tärkeysjärjestyksessä. Nyt se kyllä on prioriteettilistalla kärjessä, mun prioriteettilistalla, ei hammaslääkäreitten. 

Joulu tulee silti.

Jokaisessa sängyssä on puhtaat lakanat. Lasten huoneet on siivottu ainakin hetkeksi. 

Illalla tulee ystävät glögille. Saa nähdä miltä mun naama näyttää siinä vaiheessa. Ehkä se juurihoitaja saa sen asettumaan ainakin muutamaksi päiväksi. Hammaslääkäri soittaa, pääsen juurihoitoon tuntia odotettua aiemmin. Juuri tällähetkellä se saattaa olla joulun paras lahja - juurihoito. 

Alakerrassa yskii ja pärskii sairas lapsi. Kuumettakin sillä on.

Joulu tulee silti.

Huomenna on jouluaatto.

Lahjat on paketoitu, paitsi ne muutamat jotka edelleen pitäis tuunata valmiiksi. Mietin olenko unohtanut jotakin autotallin kätköihin. Joulusukkien sisältö odottaa huomista aamua autotallissa. Me hoidetaan sukat pois alta aattoaamuna ja aattoiltana avataan ystäviltä saadut lahjat. En ole koskaan oikein kässännyt sitä joulusukkajuttua jouluaamuna kun väistämättä ne isommat paketit polttelee siellä kuusen alla. Joulusukista on kaikille enemmän iloa kun ne availlaan lievittämään jouluaaton painetta, pieniä ja tarpeellisia juttuja ja jotakin tekemistä odotuksen tunteihin. 

Kinkku menee uuniin huomenna aamupäivästä, samoihin aikoihin kun me istahdetaan pöydän ääreen riisipuurolle, sille missä on se manteli, ja kuunnellaan kuinka Suomen Turku julistaa joulurauhan. Fredden lautasella on leipää. Raukka ei ole 50:ssä vuodessa selvinnyt puurotraumoistaan. Joulurauhanjulistus on tärkeä rituaali mulle, Fredde muistaa miten sitä käytettiin lapsuudessa riehuvien poikien rauhoittamiseen, siis joulurauhalla uhkailua, ja lapsille se on lähinnä kahdeksan minuutin pakkohiljaisuus jonka jälkeen seuraa kysymystulva Porilaisten Marssin verta tihkuvasta sanoituksesta.

Iltapäivällä on joulukirkko. Onko pakko kysyy pojat – on pakko.



Viimeisenä jouluelokuvana iki-ihana Lumiukko.

Illalla istutaan pöytään syömään hyvin. Äyriäisiä. Kinkkua. Laatikoita ei ole. Kinkku on. Ja herneitä. Se ainoa kerta vuodessa kun syödään niitä lapsuudesta tuttuja säilykeherneitä – pieruherneiksi me niitä kutsutaan.

Ja sitten on joulu. Ihana, rakas joulu.

Suklaata ja kuohuvaa, uusia leluja, pehmeä pyjama ja aikaa vain olla. Jos vaikka jaksaisi kävelylle koiran kanssa, tai ehkä ei sitäkään... 

Hyvää joulua jokaiselle lukijalle lähelle ja kauas! Jokainen saa avata oman 24. luukkunsa omassa kodissaan. Omannäköisensä, perinteisen tai perinteettömän. Uudenlaisen? Toisenlaisen? Ehkä samanlaisen kuin ne kaikki edeltäjänsä. Terveenä, sairaana, siivottuna tai siivoamatta.

Joulu on silti.



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...
Lähetä kommentti
Lue lisää

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...
Lähetä kommentti
Lue lisää

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...
7 kommenttia
Lue lisää