Siirry pääsisältöön

4. luukku - on kuusi tuotu huoneeseen


2019


Joulukuusi, tuo rakas, rakas puu. Lapsena kuusi haettiin aatonaattona ja tuotiin sisään sulamaan, koristella sen sai vasta jouluaattona. Puu löytyi joulukuusikauppiaalta Punavuoresta ja muistan senkin vuoden kun kuusiehdokas noudettiin Sipoon metsistä ja se sai lähteä suoraan ulos olohuoneen ikkunasta äidin hylättyä kandidaatin. Sinäkin jouluna kuusi kannettiin sisään Fredrikintorilta. Joulukuusi koristeltiin ennen joulurauhan julistusta ja vasta siitä alkoi joulu.

2011

Kun muutin ensimmäiseen omaan kotiin, oli itsestään selvää että mulla olisi joulukuusi ja että se kuusi tulisi paljon aikaisemmin kuin lapsuudenkodissa. Ehdin asua itsekseni kai reilun kuukauden ja sitten kuvaan astui Fredde. Fredde joka tuli perheestä jossa joulu oli lähinnä väistämätön pakko, juhla joka juhlittiin koska niin kuului tehdä. Mies oli vähän tuskaisena kun sinä ensimmäisenäkin jouluna meidän ensimmäiseen yhteiseen kotiin kannettiin kuusi, Vuorimiehenpuistikon kuusikauppiaalta. Siinä se oli, syntymäpäivälahja minulle - joulukuusi.

2014


Muistan ensimmäisen joulun täällä. Me asuttiin väliaikaisasunnossa ja joulukuusenvirkaa toimitti surullisen näköinen ruukkukukka, se on ainoa joulu kun minulla ei ole ollut joulukuusta. Sinä jouluna katselin kaihoisasti suomalaisnaapureitten joulupuuta, sitä jonka ympäri kulki junarata ja joka oli kaikkien kummastukseksi noudettu jo heti kiitospäivän jälkeen. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, olin saapunut omaan jouluparatiisiin, paikkaan jossa joulua sai viettää kokonaisen kuukauden.

2015

Seuraavana jouluna meillä oli taas joulukuusi. Vuosien mittaan joulupuun lajike vaihtui ja lopulta palattiin siihen jonka Fredde ystävällisesti nimesi suomalaiskansalliseksi raakuksi, sellainen missä oksat olivat harvakseltaan ja runko näkyi kauniisti. Kaikista paras joulukuusi meillä oli sinä vuonna kun Tättis oli syntynyt. Se ei varissut vaan kasvatti keväiset kuusenkerkät jouluaatoksi ja surin kun siitä lopulta täytyi luopua – kuusenmurha.

2016


Kun joulukuusi saapuu taloon parhaimmillaan tai pahimmillaan jo marraskuun 20. päivän paikkeilla on kuusirukka koetuksella ja kuusenhoitajan stressikerroin korkealla. Oli meillä niitäkin vuosia kun puuhun ei saanut koskea enää jouluviikolla, sillä neulaset olivat kiinni lähinnä pyhällä hengellä, heti Tapanin jälkeen puu päätyi puutarhajätteeseen. Varovaisesti Fredde ehdotti muovipuuta ja minä tyrmäsin ajatuksen aivan totaalisesti kunnes muutin mieleni. Nyt meillä on kolmatta joulua talossa tekokuusi, on sillä nimikin – Snow – ja mun on pakko myöntää että jos ohitetaan se valojen kestävyydestä aiheutuva kevyt paine niin onhan se kätevää, ei ekologista ja vihreetä, mutta aivan järjettömän kätevää että joulukuusen voi nostaa kiitospäivänjälkeisenä aamuna autotallista olohuoneeseen ja laittaa töpselin seinään.

2017


Amerikkalainen kuusi on usein sellainen - muodikas. Monessa kodissa on useampi kuusi, se mikä näytetään vieraille ja sitten ne muut, ne jotka lapset ovat koristelleet ja se missä on lasten tekemät koristeet. Meillä kuusia on edelleen vain yksi ja siinä on suloisessa sekamelskassa kaikki siitä eskarissa tehdystä kimalteisesta nenäliinasta, ulkohuussin ja lahjaksi saatujen koristeitten kautta tonttuihin ja enkeleihin. Mitä enemmän, sitä parempi. Joku muu on varmasti toista mieltä sillä onhan meidän kuusessa niin lintuja kuin kalojakin. Muutama kuitenkin pysyy... ne valanvannontatilaisuudessa käteen työnnetyt tähtiliput, suomenliput ja koirakoristeet. 

Joulukuusi. Tuo rakas, rakas puu. Kaksi joulukuuta takaperin sain syntymäpäivälahjaksi sen junankin. 

2018


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...