Siirry pääsisältöön

7. luukku - joulupukki

Joulupukki hyppäsi tänään autoon toimittamaan asiakaslahjat perille. Tää on myös joulumuisto omasta lapsuudesta... äiti oli yrittäjä itsekin, ja jouluna me vietiin asiakkaille joululahjoja. Silloin se oli pullo punaviiniä tai ehkä joulukukka. Perinne jatkuu ja sen sijaan että kuriiri vie lahjat perille - paljon helpompaa - minä vien asiakkaitten joululahjat itse. Ai miksi? No ihan ensteks koska se on kivaa, ja toisaalta se on kosketuspinta ihmisiin joitten kanssa olen tehnyt työtä. Kolmanneksi, noin keskimäärin ihmiset - ainakin minä - arvostavat enemmän henkilökohtaista toimitusta kuin postin tuomaa lähetystä, eikö?

Tänään tuli siis veivattua taas auton mittariin vajaat 250km kun toimin joulupukkina. Olihan se aika mahtavaa käydä katsomassa remontin jälkiä ja miten oli asetuttu taloksi, tervehtiä päiväunilta herännyttä vauvaa ja vaihtaa kuulumisia muuten vaan. Ne jotka eivät olleet kotosalla lähettivät mulle tekstarin kameraovikellon kuvapätkän saatuaan. Onko palkitsevampaa hommaa? Oikeesti! Kyllä oman ajan, ja pienten lahjojen antaminen on nyt vaan tosi kivaa.

Mulle on tärkeää ettei asiakassuhde pääty siihen että koti saadaan ostettua tai myytyä. Olen olemassa ja vastaamassa kaikenlaisiin kysymyksiin myös kauan sen jälkeen kun se virallinen asiakkuussuhde on päättynyt. Mulle voi soittaa, meilata tai tekstailla kun tarttee löytää pääkatkaisija, paras sushikauppa, metsuri, lattiamies, ikkunanpesijä, viini, panimo, viinitila...

Huomenna vielä viimeiset perille.
















Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää