Siirry pääsisältöön

happy feet


Wallingford on pohjoisen Seattlen kaupunginosia

Noin keskimäärin mä en oo mikään eläintarhaihminen ja jaksan aina hämmästellä niitä vanhempia jotka tuntuu kulkevan jonkinlainen villieläinensyklopedia päässään... Mä seison oman laumani kanssa elefanttiaitauksen ulkopuolella ja kerron tarinaa kuolleesta vauvaelefantista Hansasta ja vieressä oleva nainen kuvailee lapselleen pikkutarkasti aasian- ja afrikanelefantin eroja. Lähestymistavassa on selkeä ero enkä osaa olla tuntematta huonommuutta sen tosiasian edessä, että mulle ne on ”vaan” elefantteja.



Hansan kuolema oli yhteinen suuri suru




meidän apinat...

Sää on kieltämättä aika sopiva eläintarhaan. Mä olin jotenkin kuvitellut että eläimet olis sisätiloissa ja siellä olis tosi rauhallista. Toisin kävi. Aina aiemmin oon joutunut selittämään laumalle että ne kivet siellä vedessä ei oo kiviä vaan virtahepoja, mutta sitä on vaikee nähdä kun ne ei liiku... nyt meillä oli kaks sukeltelevaa ja leikkiivää virtahepoa. Me nähtiin vauvakirahvi ja karjuva leijonauros. Ilmeisesti kymmenen astetta ja puolipilvistä oli täydellinen sää vai oliko se sittenkin se ettei meillä juurikaan ollut mitään odotuksia, muita kuin et lapset sais juosta koko paikan ympäri... Viimeinen yllätys, eikä lainkaan vähäisin oli se ettei niitä mukaan otettuja rattaita enää tarvittu lainkaan, vaan jopa O käveli ja juoksi koko matkan. 





ai mitä täällä muka on?

happy feet







Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää