tylsiä tyyppejä

A: Mitä teette uutenavuonna?

Me: Ei mitään, voitte tulla meille jos haluutte.

A: Eiku tulkaa te meille se olis kivempaa.

Me: Joo voidaan tullakin, lapset voi nukahtaa sohvalle.

B:ltä tulee tekstari: Järjestän bileet, oon kutsunut A:n ja C:n ja D:n ja E:n ja F:n... tulkaa tekin!

B:n koti ei ole lapsiystävällinen, mä tiedän että mun ilta menis siellä lasten perässä juostessa ja K:ta komentaessa. Siellä on liikaa ihmisiä ja touhu menee tolkuttomaksi riehumiseksi.

Soitan A:lle ja kysyn onhan kutsu vielä voimassa...

A: Ei kun me halutaan mennä B:n bileisiin.

Me: Aah, no me jäädään sit kotiin alkuperäisen suunnitelman mukaan.

A: Aijaa, mut tulkaa tekin B:lle kun sinne tulee ehkä ne C ja E:kin.

Me: Ei me taideta.

Laitan B:lle tekstarin, kiitän kutsusta ja sanon että ollaan kotosalla vaan.

Illalla saan A:lta tekstarin että he tosiaan haluaa mennä mieluummin, nähdään sit ensi vuonna jos ette kerran tuu.

Joo nähdään vaan, ei me tulla.

Miten mulle tulee tunne että ”we just got ditched”... tuli jotakin parempaa tekemistä... mitä mun pitäis tästä ajatella? En osaa ajatella mitään kaunista, pitää kai yrittää kovemmin. Me ollaan mielellämme kotona lasten kanssa, ei siinä mitään.