Siirry pääsisältöön

uusi kojootti

Meillä on uusi ”kojootti tai karhu”, kukaan ei enää jaksa puhua koirankakasta, ylinopeuksista tai koulubussipysäköinnistä, nyt puhutaan marijuanasta – siis kannabiksesta. Nyt kun kaikkien kulmakarvat kohoaa jonnekin hiusrajan yläpuolelle, haluan muistuttaa että vuosi sitten – marraskuun 4. – meillä laillistettiin kannabiksen ostaminen, kasvattaminen ja myyminen. Nyt on mennyt vuodenpäivät lainsäädännön hiomiseen... kuka saa myydä ja missä. Kuinka paljon voi ostaa ja missä ja miten kasvattaa. Itse äänestin vuosi sitten kannabiksen laillistamista vastaan (jos se nyt ketään kiinnostaa).

No – anyhow – nyt tän projektin yhteydessä ollaan tohon läheiselle teollisuusalueelle perustamassa yritystä, joka kasvattaa ja prosessoi marijuanaa... ei myy, ei jakele. Kasvattaa ja prosessoi. Tästähän on nyt sit noussut vuosisadan NIMBY. Tätä vastustusta tukemaan on haalittu nimiä ja adresseja, TV-kanavat asta ööhön, kongressiedustajia ja jopa yks senaattori. Meillä ei vedota liito-oraviin. Meillä vedotaan hajuhaittoihin. Kunnanvaltuusto oli tänään yleisestä painostuksesta johtuen kuunnellut asukkaiden vastustuspuheita, lykännyt päätöstä ensi viikolle ja sulkenut seuraavan kokouksen yleisöltä.

Hajuhaittojen lisäksi vedotaan demokratiaan – sehän kai toivottavasti toteutui vaaleissa? Enemmistö voitti ja mun ymmärtääkseni demokratia toimii niin. Sit ne vetoaa äänioikeudettomuuteen – siis intialaiset, kroaatit, britit, puolalaiset, kiinalaiset jne.  Mä itse olen kansalaisuuteni ihan normiportaita pitkin hakenut, ihan itse ja omin käsin papereita täytellen. Saan äänestää ja olla mieltä... siitä vaan byrokratian portaita harppomaan. Äänestän vaaleissa ja demokratia toteutuu. Joskus saan oman tahtoni läpi, monesti en. Silti demokratia toteutuu, enemmistö voittaa.

Marijuanan kasvattaminen on laillinen bisnes, ihan siinä missä viinakauppa tai lahjatavaraliikekin. Oon ehkä tyhmä, enkä ymmärrä asian syvintä olemusta, mutta mun mielestä asia on näin. Aika näyttää saako ne tahtonsa läpi, tuleeko se virallinen instanssi ja pelastaa meidät kannabikselta.


Kannabiksen myynti, prosessointi ja kasvattaminen on uuden lainsäädännön puitteissa tarkkaan valvottua toimintaa ja luvan saaminen ihan mihin tahansa näistä kolmesta edellyttää melkoista byrokratian rattaissa pyörimistä. Lisäksi tästä tulee sievoiset summat osavaltiolle verotuloina – ihan tarpeeseen.

toi koulu on siis vaan koulu, ei edes meidän asuinalueen alakoulu

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...