Siirry pääsisältöön

uusi kojootti

Meillä on uusi ”kojootti tai karhu”, kukaan ei enää jaksa puhua koirankakasta, ylinopeuksista tai koulubussipysäköinnistä, nyt puhutaan marijuanasta – siis kannabiksesta. Nyt kun kaikkien kulmakarvat kohoaa jonnekin hiusrajan yläpuolelle, haluan muistuttaa että vuosi sitten – marraskuun 4. – meillä laillistettiin kannabiksen ostaminen, kasvattaminen ja myyminen. Nyt on mennyt vuodenpäivät lainsäädännön hiomiseen... kuka saa myydä ja missä. Kuinka paljon voi ostaa ja missä ja miten kasvattaa. Itse äänestin vuosi sitten kannabiksen laillistamista vastaan (jos se nyt ketään kiinnostaa).

No – anyhow – nyt tän projektin yhteydessä ollaan tohon läheiselle teollisuusalueelle perustamassa yritystä, joka kasvattaa ja prosessoi marijuanaa... ei myy, ei jakele. Kasvattaa ja prosessoi. Tästähän on nyt sit noussut vuosisadan NIMBY. Tätä vastustusta tukemaan on haalittu nimiä ja adresseja, TV-kanavat asta ööhön, kongressiedustajia ja jopa yks senaattori. Meillä ei vedota liito-oraviin. Meillä vedotaan hajuhaittoihin. Kunnanvaltuusto oli tänään yleisestä painostuksesta johtuen kuunnellut asukkaiden vastustuspuheita, lykännyt päätöstä ensi viikolle ja sulkenut seuraavan kokouksen yleisöltä.

Hajuhaittojen lisäksi vedotaan demokratiaan – sehän kai toivottavasti toteutui vaaleissa? Enemmistö voitti ja mun ymmärtääkseni demokratia toimii niin. Sit ne vetoaa äänioikeudettomuuteen – siis intialaiset, kroaatit, britit, puolalaiset, kiinalaiset jne.  Mä itse olen kansalaisuuteni ihan normiportaita pitkin hakenut, ihan itse ja omin käsin papereita täytellen. Saan äänestää ja olla mieltä... siitä vaan byrokratian portaita harppomaan. Äänestän vaaleissa ja demokratia toteutuu. Joskus saan oman tahtoni läpi, monesti en. Silti demokratia toteutuu, enemmistö voittaa.

Marijuanan kasvattaminen on laillinen bisnes, ihan siinä missä viinakauppa tai lahjatavaraliikekin. Oon ehkä tyhmä, enkä ymmärrä asian syvintä olemusta, mutta mun mielestä asia on näin. Aika näyttää saako ne tahtonsa läpi, tuleeko se virallinen instanssi ja pelastaa meidät kannabikselta.


Kannabiksen myynti, prosessointi ja kasvattaminen on uuden lainsäädännön puitteissa tarkkaan valvottua toimintaa ja luvan saaminen ihan mihin tahansa näistä kolmesta edellyttää melkoista byrokratian rattaissa pyörimistä. Lisäksi tästä tulee sievoiset summat osavaltiolle verotuloina – ihan tarpeeseen.

toi koulu on siis vaan koulu, ei edes meidän asuinalueen alakoulu

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...