Siirry pääsisältöön

iloisia kiloja

En oo yhään sentimentaalisella päällä, enkä millään jaksa vielä istahtaa alas pohtimaan sitä männyttä vuotta... en jaksa, palaan aiheeseen myöhemmin – kai. Mielenkiinnolla ja innolla odotan mitä uusi vuosi kantaa tullessaan... loman! Työpaikan?

Uudenlaista arkea? Mun seistessä suihkussa M hyppäs eilen vaa’alle ”mittaamaan jalkojaan”. Edellisellä kerralla siinä samalla vaa’alla, joskus loppukesästä kai, se lukema oli 19.7kg eilen 22.8kg. Kolme kiloa alle puolessa vuodessa... jos jostakin, niin se kertoo siitä miten laiha se oli kesällä ja miten pitkä matka sieltä on tultu lääkityksen, syömisterapian ja toimintaterapian avulla. Hoikka se on edelleen, mutta nyt se näyttää terveeltä. Musta tuntuu edelleenkin vähintäänkin absurdilta että sekin on tuillut koettua, viisivuotias joka lopettaa syömisen – kokonaan, mä kun aina ennen kuvittelin että lapsi syö jos sillä on nälkä.


Tää riiviölauma on pakko saada tänään ulos täältä tuvasta. Eilen meno oli jo sellaista että minä tuskissani karjuin ja revin hiuksia päästä, samalla kun naukkailin kipulääkettä ja antibiootteja ja ompelin L:n siivoamaan kotiin nuusia sohvatyynyjä Taideopelta saaduista kankaista. Nyt siis suihkuun ja eläintarhaan.






loppuun vielä Kummitäti T:ltä saatu Kenialainen kori... just sopiva mun langoille

Kommentit

  1. Hienot kilot! Mä oon iloinnut, kun vuodessa saatu kerättyä vajaa kaks sen yhden sijaan...Seiskaveet on viimeksi punnitessa olleet 15,9- ja 17,1-kiloisia, mutta toivoa on, että loppuvuonna ovat kartuttaneet painoa vähän enemmän, kun ovat kummatkin syöneet suht hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin! Paljonko teillä on pituutta? Katson teidän painoja ja mietin et oonko hullu kun huolehdin tosta, mutta toisaalta pikkuveljet painaa liki saman... vihdoinkin taas onneksi vähemmän kuin isosisko. M:lla on mittaa 120cm :)

      Poista
  2. Et oo hullu ;) Jokainen tilanne on erilainen ja teillä oli selkee muutos syömisessä jne, jos oon oikein ymmärtänyt. Noiden painojen aikaiset pituudet oli 112 ja 117,7 cm. Pienempi kirinyt sekä pituudessa että etenkin painossa nyt syksyn aikana, kun - ihme ja kumma - syövät koulussa. Ja koska kouluruoka on jo klo 10, saadaan hyvin menemään toinenkin kunnon ateria päivässä, mikä on siis aivan ennenkuulumatonta.
    Mut kyllä mä aika ajoin olen huolissani tosta pienemmästä. Kertaalleen on "kaikki" tutkittu mutta aina välillä en saa rauhaa. Jotenkin kuitenkin, kun ekaluokkalaiselle ostan 4-vuotiaan kokoa ja nekin pyörii päällä...Viime aikoina oon myös alkanut kiinnittää huomiota siihen, että se on edelleen pikkulapsimaisen näköinen, kun toinen alkaa olla jo selkeesti sellainen "koululaismainen". Että oisko hormoneissa kuitenkin jotain. Kasvu ollut omalla käyrällään aina tasaista, niin ketään ei kiinnosta neuvolassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo meillä se lopullinen alamäki oli nopea ja raju. Meillä oli kans alkuun ongelma saada terveydenhuolto mukaan mun huoleen, kun se käyrällä mahtui edelleen normaalin raamiin, vaikka kylkiluut saattoi laskea vaatteidenläpi :/

      Poista
  3. Meidän neljävuotias on hoikahko, mutta näyttää palleroiselta kaksi vuotta vanhemman serkkunsa rinnalla. Painoa molemmilla n.15 kiloa ja pituuseroa varmasti vähintään 20 cm:a. Mun silmään M näyttää etenkin saavutettujen kilojen myötä varsin sopusuhtaiselta, mutta ymmärrän huolen :). Onnea saavutetusta kasvusta :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeassa olet. M on nyt sangen sopusuhtainen ja syöminenkin sujuu paremmin kuin vuosiin.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...