Siirry pääsisältöön

tiukkaa tekee...

Aika tahtoo loppua kesken kun pitää yhteen lyhyeen päivään mahduttaa koko talvi. Se ensimmäinen oppitunti aamuseitsemältä oli tehokas... lumi on kylmää ja märkää, se sattuu käsiin jos siihen koskee paljain käsin. Kymmenessä minuutissa parivaljakko aneli päästä takaisin sisään.

Seuraava yritys aamupäivästä muistutti mua kaikesta siitä, mistä jään paitsi tässä meidän ilmastossa. Ei ole haalareita, ei kuriksia, ei hattuja, lapasia ja kurahanskoja... arkena on vain se flisee tai toppaliivi, joskusn jopa takki. Mulle riitti tää yksi kerta, yhtenä aamupäivänä kuristen ja haalareiden pukemiseen, villasukkien metsästykseen ja märkiin hanskoihin, en kadehdi yhtään äitiä joka joutuu pukemaan-riisumaan-kuivattamaan monta kuukautta putkeen. En kadehdi, en edes pulkkamäen uhalla.


Yhteen aamupäivään saatiin mahdutettua lumiukot, pulkkamäki ja lumienkelit. Leikittiin lumisotaa ja heitettiin lumipalloja Koiralle... lopulta kastuttiin vesisateessa ja paleltiin ne viimeiset kaksikymmentä metriä sisään. Talvi on koettu – kiitos ja kuulemiin... jos vaikka vuoden päästä taas.





lumiukot syntyi sarjatyönä noin kymmenen metrin välein




lämppärin edessä - kaikki neljä

Tunnisteet:

Kommentit

  1. Anonyymi21. joulukuuta 2013 klo 9.08

    Hyvät ulkoiluvarusteethan lapsille löytyi, vaikka lunta tuleekin harvoin! Ihana tuo lumienkelikuva, jossa yksi saappaista on irronnut jalasta ja tuo viimeinen kuva, jossa on monta punaposkista lasta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muusa Liinpaa21. joulukuuta 2013 klo 16.40

      Onhan niitä meilläkin, sekalaisia kuriksia ja haalareita :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...
Lähetä kommentti
Lue lisää

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...
Lähetä kommentti
Lue lisää

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...
Lähetä kommentti
Lue lisää