Siirry pääsisältöön

ajatuksia lentämisestä

Aamiaiseksi shampanjaa ja vohveleita mansikkahillolla ja kermavaahdolla... voishan tän vuoden huonomminkin aloittaa. Koira tunkee samaan syliin jannujen kanssa ja mä harkitsen lähteväni sen kanssa metsään haistelemaan aamuaurinkoa...

L lähetti mun sähköpostiin oman ansioluettelonsa – resume – joka makaa mun inboxissa avaamattomana kun en uskalla... edellisen kerran oon kirjoitellut ansioluetteloa ties milloin, ja täällä monet kirjoituttaa omansa ammattilaisella, ansioluettelon kirjoittajalla. On vuoden ensimmäinen päivä, sen vuoden kun on aika palata työelämään... perjantaina on ensimmäinen haastattelu – vapaaehtoiseksi.

Omista sosiaalisista taidoista en osaa muuta sanoa kuin että näillä on ihan kohtalaisen hyvin pärjätty jo 42 vuotta, sen kummemmin siltoja polttelematta. Joskus kolahtelee, niin kai kaikilla. Pärjännyt ja edennyt työelämässä ja yksityisesti, varmaan ihan hyvä näin. Omaa lastani katsellessa huomaan että monesti ne opetellut sosiaaliset taidot on yhteiskunnansilmissä vähintään yhtä hyviä kuin sisäsyntyiset, ne vaan vaatii M:lta enemmän energiaa kuin taidot, jotka joltakin toiselta tulevat luontaisesti. Opeteltujen taitojen käyttö kun vaatii tilanteen hahmottamista, muistia ja opittujen asioiutten mallintamista... on hauskaa seurata miten analyyttisesti se suhtautuu niin omaan, kuin kanssaihmistensä elämään ja saattaa usein jälkikäteen selostaa MIKSI sanoi jollekin niin tai näin.

Kristittynä olen omanlaiseni, pitäis varmaan lueskella raamattua ja olla syvällinen, en osaa. En pysty edelleenkään siteeraamaan raamatunlauseita enkä haluakaan. Mulle riittää se että kirkossa käymisestä tulee hyvä olo. Moni varmaan sanoisi etten ole kristitty lainkaan, ehkä en olekaan... en uskalla tai osaa sanoa seuraavani Jeesusta ja silti seuraan, omalla tavallani. Se riittää mulle. En halua lokeroida tai eritellä filosofioita, tää on mulle hyvä, joku toinen jollekin toiselle. En edelleenkään osaa olla karsastamatta ja vierastamatta sellaista äänekästä uskonnollisuutta, sitä joka viittaa jokaisessa lauseessaan Jeesukseen tai raamattuun. Se tuntuu musta ahdistavalta ja tukahduttavalta, silti se ei ole väärin sekään. Jos joku kysyy olenko uskossa, vastaan etten tiedä – en tiedä, tavallaan kai olen, tai sitten en.


Tänä aamuna mua kuitenkin mietityttää sosiaalisiataitojani ja Jeesusta enemmän sunnuntaiaamu. Se miten M selviytyy lentämisestä ja ennen kaikkea miten mä saan superpallon – K – sidottua siihen penkkiin kahden pitkän lennon ajaksi, lapsen joka ei kykene istumaan kiemurtelematta ruokapöydässä kymmentä minuuttia. Jotenkin musta tuntuu ettei se laventeliöljyn ja bergamotin sekoitus juurikaan tule auttamaan, yhtään sen enempää kuin iPad.


Kommentit

  1. Mun mielestä jo se, että haluaa hakeutua hengellisten asioitten ääreen on kaunista. Kuitenkaan mikään ulkonainen ei ole elämässä koskaan tärkeintä. Ei ne kirkon seinät, ei se rakennus, missä kokoonnutaan, ei edes se musiikki ja tunnelma. Niin kuin kaikessa- sisältö ratkaisee.

    Mun ystävällä oli ytimekkäitä sanoja Uuden vuoden ajatuksissaan. Hän kirjoitti..."Kaikesta kokemastani jäljelle jää see, että merkityksellisin asia elämässä, vuodesta toiseen, on suhteet. Ihmisiin ja Häneen, joka on pelastanut mut. Kodin sisustus, shoppailu, raha, leffat, onnellisuus, löhöily ja etelänlomat jäävät kakkoseksi. "

    Mä oon tässä niin samaa mieltä.

    Hienoa Uutta vuotta sulle Yksis ja koko teidän perheelle!

    Uskis

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Uskis! Olipa kauniisti ja osuvasti kiteytetty sun ystävältä!

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

tylsä kesä?

Tänään on high schooliin tutustuminen, tiistaina alkaa koulu, siis poikien koulu. Tättiksen opinnot alkavat vasta syyskuun lopulla, sitä ennen on viisaudenhammasleikkaus ja paljon muuta, mutta mihin ihmeeseen tämä kesä oikein katosi?  Tuntuu ettei me tehty tänä kesänä yhtään mitään. Eihän se tietenkään ole totta, mutta ei me kyllä minnekään matkustettu kun ei meillä aikuisilla ollut mitään mahdollisuuksia pitää lomaa ja olihan Tättiskin töissä. Tättis kun aloitti heinäkuussa työt autoliikkeen vastaanotossa viikonloppu assistenttina. Työtehtäviin kuuluu asiakaspalvelun lisäksi, rekisterikilpien luovuttaminen, avustaa huoltotiimiä autojen luovuttamisessa ja vastaa puhelimeen.  Oliko meidän teineillä surkea kesä? Kaverit kiersivät maailmaa, ainakin somen perusteella. Yksi vietti kesän Ranskassa, toinen Italiassa, kolmas Japanissa, neljäs ja viides risteili Alaskassa. Kesän kuvitteellinen kohokohta oli päivä saariston ruuhkassa meidän vanhempien kinastellessa siitä kannattaako yri...

Oodi Julkiselle Opetukselle

Mikä jakaa ihmisiä enemmän kuin näkemys koulusta ja koulutuksesta? Täällä tiikeriäitien ja helikopterivanhempien luvatussa ihmemaassa, on tällainen suomalainen vanhempi, jonka mielestä lapset saa opiskella just mitä lystäävät (ainakin melkein) vähän kummajainen. Ei pelkästään kummajainen toisten vanhempien mielestä, vaan myös lasten ja nuorten silmissä. Outo on sellainen äiti, jonka lapsi voi ihan rauhassa valita valinnaisensa itse, opiskelkoon vaan teatterilavastusta tai keittämisen kemiaa. Kaikkea kannattaa kokeilla! Suomalaisen koulujärjestelmän kasvattina en koskaan oikeastaan edes harkinnut yksityiskoulua meidän lapsukaisille. Päinvastoin, huokaisin helpotuksesta kun kaksi kolmesta pääsi jopa kunnalliseen, ilmaiseen eskariin ja vain yhden eskarista jouduttiin maksamaan. Samoihin aikoihin opin myös ettei yksityiskouluilla ole täällä velvollisuutta järjestää erityisopetusta ja siksi moni yksityiskoulu viisaasti valitsee oppilaikseen ne joilla ei ole erityisen tuen tarvetta. Erikseen...

toisenlainen äitienpäivä

Tämä teksti piti kirjoittaa ja julkaista jo miltei viikko sitten – äitienpäivänä. Piti kirjoittaa äitiydestä, elämästä meidän perheessä ja siitä miten ihani mun lapset on, mutta kuten usein käy, elämä heitti kapuloita rattaisiin ja teksti jäi kirjoittamatta. Moni muukin asia jäi tekemättä, moneksi päiväksi. Tästä ei kuitenkaan tule kirjoitus koronasta. Särky alkoi jo perjantaina, ajattelin hammassäryksi ja kiroilin. Kiroilin koska hammaslääkärit on kiinni eikä ne nyt muutenkaan ole ihan mun parhaita kavereita. Kiroilin koska hammassärky tarkoittaa juurihoitoa ja tässä maassa juurihoito ja sen päälle laitettava kruunu maksaa helposti tuhansia taaloja, jopa vakuutuksen kanssa. Otin kipulääkkeen ja toivoin että tilanne poistuisi itsestään. Arvannette... ei se poistunut. Siinä vaiheessa kun mukaan tuli päänsärynpoikanen ja tunsin miten mulla on kuvitteellinen otsatukka otsalla, ja takaraivo tuntui siltä että joku olisi tukistanut lujasti, ja silmäkin tuntui kummalliselta kerroin asiast...