Siirry pääsisältöön

kotimatka kuvakertomuksena

hulinakolmikko odottamassa lähtöä... onneks oli B niitä viihdyttämässä et mä sain pakattua

vielä kertaalleen tää 130km:n suora Naplesista Miamiin

se hotelli jossa nukuttu yö tuntuu epätodelliselta... sisään ja ulos

olis vissiin kannattanut ottaa toi vasemmanpuoleinen kaista

tässä nyt sit on sitä kuuluisaa Art Decoa

siellä oli Art Deco festarit ja muitakin... ei edes haaveiltu pysäköimisestä ja kävelemisestä


L halus et mä otan kuvan tästä... siinä se on - Lamborghini

ja Art Decoa auton ikkunasta




tää on kai kuuluisa kun kaikki kuvas sitä... mäkin kuvasin



telkkari-ihmisille Miami-Dade Police Department, CSI Miami


nostosilta oli lasten mielestä paras osuus Miami Beachiä ja North Beachiä


Atlantti


päivällinen jääkylmällä terassilla


uupuneet matkalaiset nukahti ennätysajassa

tää oli hyvää, pitää juoda toistekin

pikapyrähdys koneelle ennen unta

aamuyöstä autovuokraamon pihassa

tässä meillä vielä oli se reppu joka katos...

hermostunut M nyppii huuliaan

aamuaurinkoa Fort Lauderdalen lentokentällä


me istuttiin taas takimmaisilla riveillä


siellä se on I-75, 130km suoraa tietä rämeen halki

turvaohjeet tutuiksi

sit alkoi näkymään lunta

M opiskelee turvaohjetta

downtown Chicago, -14C ja hetki ennen lumimyrskyä


lunta sataa jo... kone suihkutettiin jäänestoaineella ensin oranssiksi ja sit vihreäksi

tarjotin lähtee alas, tullakseen heti takaisin ylös

ja se turvaohje...

...ja ne tsiljoona kysymystä

näkyvyys olematon, kuvassa kiitorata


vihdoinkin se on edes hetken aloillaan, enkä mä jaksa enää välittää siitä et se potkii edessä istuvan naisen istuinta

KOTONA!!!!

Seattlen lauantai-iltapäiväinen liikennekaaos tuntuu kotoisalta


kotona selvis totuus... me oltiin onnekkaita, moni muu lähti myöhässä tai ei lähtenyt ollenkaan

Kommentit

  1. Jess, tiukalle meni, mutta pääsitte kamoinenne kotiin suunnitelman mukaisesti.
    Kivoja kuvia Art Deco-alueesta. Joissakin kuvissa hotelleja, joissa olen asunut. Joo, seitsemän kertaa ko. alueella olen viikon tai kaksi viettänyt. Ihan paras paikka bongata ökyautoja, aina joku hurlumhei käynnissä rantsussa, paljon ravintolavaihtoehtoja ja beach ihan SIINÄ. Ja se beach ei ole pikkuinen. :)
    Alueelta myös erinomaiset yhteydet lähes kaikkialle julkisilla tai valmismatkapaketeilla. Ihan paras, mikäli ei autoa vuokraa.
    Lentokenttä Miami international 20 min ja 32$ päässä.
    Itseasiassa nuo pastellit rakennukset, joilla on nimi, eivät ole kaikki hotelleja, vaan niissä on huoneistoja, joita yksityiset vuokraavat. Itse ole muutamat viimeiset kerrat asunut juuri niissä. Koti kaukana-ajatuksella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunista kyllä, mutta liikaa säpinää mun makuun... mä nautin enemmän näistä Tyynenvaltameren pohjoisista - kylmistä - rannoista joilla näkyy lähinnä satunnaisia kulkijoita, hiekassa leikkijöitä ja koiria ihmisineen. Kai tää PNW tekee ihmisestä vähintään puolierakon ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

koulushoppailua amerikan malliin (osa 1)

Silloin joskus kauan aikaa sitten… siis oikeesti kauan aikaa sitten olin aloittelemassa abivuotta Helsingissä. Kukaan ei puhunut mistään muusta kuin kirjoituksista ja ehkä yliopistosta. Siinä opinahjossa jota minä kävin oli silloin 80-luvun loppupuolella olemassa tasan yksi yliopisto. Ihan jokainen meistä oli jatkamassa opintojaan Helsingin Yliopistossa, sitten kun sinne joskus pääsisi. Ainakin siltä se silloin tuntui. Todellisuudessa moni jatkoi lukiosta Helsingin Yliopistoon, muutama piti välivuoden tai kaksi. Joku luki ensin itsensä yo-merkonomiksi, muutama haki lastentarhanopettajaopistoon ja kai kaksi uskalsi lähteä pois Helsingistä. He lähtivät Mikkeliin opiskelemaan MBA-tutkintoa.  Tänä syksynä oma tyttäreni aloittaa täällä viimeistä vuottaan high schoolissa. Oikeasti hän opiskelee pian jo toista vuotta collegessa ja tulee valmistumaan lukiosta kädessään myös Associates Degree. Associate's Degree on Yhdysvalloissa tarjottava kaksivuotinen korkeakoulututkinto, jota suoritetaa...

kuin Harry Potterissa

- Kävitkö kotona viikonloppuna? - Kävin, tulin eilen illalla takaisin. - Miltä sodan runtelemassa Portlandissa näytti? - Oli pelottavaa! Naapurissa oli vuohijoogaa ja donitsi kauppaan oli törkeä jono.  Naurua, mutta naurun takana asuu myös huoli.  - Joko kuulit mitä ”SE” sanoi tänään? - En lue enää uutisia, tulen liian vihaiseksi… tai surulliseksi. - En minäkään. Tai, eilen luin ja itkin. Päätin taas olla lukematta. - Joko otit Covid rokotteen? - Joo. Otin. Ostin samalla Tylenolia (parasetamolia) tukeakseni omaa sisäistä autistiani.  Seurue remahtaa nauruun opettajainhuoneessa ja tunnelma kevenee taas. Keskustelu siirtyy vesisateeseen ja syksyyn ja kissoihin.  Minä luen edelleen uutisia, luen niitä useammasta lähteestä, täältä ja Euroopasta. Luen liberaaleja ja konservatiivisia uutisia. Usein pudistelen päätäni ja huokaan, mietin että miten oikeasti voi olla näin hullua tässä maassa. Virnistän kun rauhanpalkinto menee sivu suun. Tuuletan opettajakolleegoiden kanssa, ...

ihan tavallinen keskiviikko

Keskiviikko oli ja meni. On sunnuntai, ulkona paistaa aurinko ja pihapuun orava ”Sam” ajaa linnut pois ruokinta-asemalta. Mutta minkälainen se ihan tavallinen keskiviikko sitten oli? Hypätkää kyytiin… Keskiviikkoisin saan nukkua pidempään kuin muina aamuina ja herään ennen herätyskelloa varttia yli kuusi. Ulkona on sysipimeää sillä meidän makuuhuoneeseen eivät paista sen enempää katuvalot kuin naapureidenkaan pihavalot. Yöllä heräsin karhuun joka heitteli naapureiden roskiksia pitkin kujaa herkkulöytöjen toivossa. Otso lienee pettynyt lähinaapureiden siirryttyä meidän lailla lukittuihin roskiksiin vaikka toisaalla olikin lykästänyt. Luin nimittäin naapuruston Facebook ryhmästä, että joku poloinen oli unohtanut autotallin oven auki yöksi ja yöllinen vieras oli jäänyt valvontakameraan varastaessaan autotallista laatikollisen mangoja.  Kaikki 365 päivää vuodessa alkaa samaan tapaan. Nousen sängystä niin hiljaa kuin se nyt on mahdollista innokkaan koiran kanssa, laitan jalkaan tohvelit...